Dialogisia kohtaamisia: Narratiivinen tutkimus kasvusta elämän muutostilanteissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata elämänmuutoksen aiheuttamaa kasvua ja kasvuprosessiin liittyviä tekijöitä. Teoriassa sivutaan psykologian luomaa psyykkisen kestävyyden ja inhimillisen kasvun käsitteistöä, mutta pääpaino työssä on sivistyksellinen näkökulma ihmisen kasvusta elämän muutostilanteessa. Tutkimus sai vahvan viitekehyksen sosiaalipedagogiikasta, jossa ihminen nähdään aktiivisena, omaan elämäänsä vahvasti vaikuttavana subjektina, persoonana.

Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä kertomuksia monenlaisista elämänmuutoksista. Tutkittavat päädyttiin etsimään erilaisten yhdistysten ja potilasjärjestöjen kautta. Tutkimusaineisto koostuu haastatteluista ja kirjoitetuista kertomuksista. Haastattelu toteutettiin kuudelle henkilölle. Kirjallisia kerto-muksia kerättiin yhdeksän, jotka kaikki otettiin tutkimukseen mukaan. Kertomukset sisälsivät mm. seuraavia elämänmuutoksia: oma/ läheisen/ lapsen sairastuminen, työttömyys, läheisen kuolema, ryöstö, yrityksen perustaminen, ulosotto, perheväkivalta, avio/avoero, siirtolaisuus ja koulukiusaaminen.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista tutkimusotetta ja analyysitapana narratiivien analyysiä, eli narratiiveja tematisoitiin ja luokiteltiin. Sosiaalipedagogiikassa tärkeä käsite on toimijuus ja aineistolle siten esitettiin toimijuuteen liittyviä kysymyksiä. Lisäksi aineisto luokiteltiin käyttämällä Zeno Vendlerin (2005 [1967]) aikakehysanalyysia. Aineistoista etsittiin tilan, aktiviteetin, suoritusten/saavutusten ja kasvun kokemusten luokituksia. Aikakehysanalyysin avulla analysoitiin kertomusten dynaamisuuden ja henkilöiden toimijuuden asteita.

Tutkimuksessa esiin tulleet positiiviseen kasvuun johtaneet tekijät tukevat niitä tuloksia, joita posttraumaattisesta kasvusta ja resilienssistä on saatu aiemmin. Muutosprosessi sisältää monenlaisia tunne- ja olotiloja, tekemisen ja ajattelun prosesseja, suorituksia ja saavutuksia sekä lopulta kasvun kokemuksia. Tutkimustulokset ovat kuvailevia. Niiden perusteella saatiin tulokseksi, että vaikka muutostilanteet olivat hyvin erilaisia, kertomukset sisälsivät erilaisuudestaan huolimatta yhteisen tyyppikertomuksen, joka kuvaa yksilön kasvun prosessia. Tyyppikertomuksessa päähenkilö muuttui muutostilanteen edetessä vastaanottajasta toimijaksi. Roolin muutos tapahtui yksilön sisäisten keskusteluiden, monien dialogien avulla, joita hän kävi itsen ja toisen , itselleen tuntemattoman, välillä. Dialogit olivat mahdollisuuksia, joiden avulla yksilö rakensi maailmasuhdettaan ja alkoi saavuttaa toimijuuttaan ja kasvun kokemuksia.

Yksilöt kuvailivat omaa kasvuaan monin eri tavoin. Kasvulla tarkoitettiin muun muassa tulemista omaksi itsekseen, itsensä hyväksymistä, armollisuuden löytämistä, arvojen uudelleen arviointia sekä kriittisyyteen kasvamista. Tutkimus antoi suuntaviivoja sille, miten monella vuorovaikutuksen ulottuvuudella yksilö voi lähestyä muutostilannettaan. Tutkimus toi esille uuden havainnon siitä, kuinka merkittävässä asemassa ovat yksilön oma aktiivisuus, toimijuus ja osallisuus, jotta muutoksesta voi seurata positiivisia kasvun kokemuksia.