Korkovähennysrajoitukset tuloverotuksessa - vertailussa Suomi ja Ruotsi

Abstract

Tutkimus käsittelee Suomen ja Ruotsin lainsäädäntöjä, jotka rajoittavat korkomenojen vähennysoikeutta yhtiöiden tuloverotuksessa. Suomen elinkeinoverolain 18 a §:ssä määritellään, että korot ovat pääsäännön mukaan vähennyskelvottomia, jos nettokorkomenot ovat yli 500 000 euroa ja yli 25 prosenttia verotuksellisesta EBITDA:sta. Ruotsin inkomstskattelagetin 24 luvun 10 a-f §:t puolestaan määrittelevät, että korkomenot ovat pääsäännön mukaan vähennyskelvottomia, jos niitä verotetaan tulonsaajan asuinvaltiossa alle kymmenen prosentin verokannalla.

Tutkimus painottuu voimakkaasti oikeusvertailevaan tutkimukseen. Lainopin keinoin selvitetään voimassa olevien korkovähennysrajoitusten sisältöä ja merkitystä yhtiöiden liiketoiminnan kannalta. Pääsääntöjen mukaisten laskentasääntöjen lisäksi tutkimus käsittelee kumpaankin lainsäädäntöratkaisuun sisältyviä vapautussäännöksiä, joiden avulla korkomenot voivat olla pääsääntöisistä rajoitussäännöksistä huolimatta vähennyskelpoisia. Ruotsissa tämä vapautussäännös perustuu liiketoiminnallisiin syihin ja Suomessa konserniyhtiöiden välillä tehtävään tasetestiin. Lisäksi tutkielmassa perehdytään sääntelyn EU-oikeudelliseen taustaan ja korkovähennysrajoitusten EU-oikeudelliseen epävarmuuteen. Tutkielman tarkoitus on selvittää, kumpi lainsäädäntöratkaisu on konserneille parempi vaihtoehto.

Lähtökohdiltaan Ruotsin korkovähennysrajoitusta voidaan pitää Suomen korkovähennysrajoitusta yksinkertaisempana mallina. Ruotsissa on kuitenkin aktiivisesti pyritty paikkaamaan veropohjaa laajentamalla korkovähennysrajoituksia. Säännöstä on monimutkaistettu muun muassa antamalla Skatteverketille oikeus puuttua verotuksellisista syistä tehtyihin korkomaksuihin. Liiketoiminnallisen syyn ja verotuksellisen syyn käsitteitä ei ole täsmällisesti määritelty lainsäädännössä, mikä tekee Ruotsin säännöksestä oikeusvarmuuden ja verotuksen ennustettavuuden kannalta ongelmallisen. Lisäksi Ruotsin säännökseen liittyy EU-oikeudellista epävarmuutta, jollaista ei liity Suomen säännökseen.

Suomen säännöksen voidaan perustellusti esittää olevan oikeusvarmuuden ja verotuksen ennustettavuuden kannalta varmempi kuin Ruotsin säännöksen, sillä säännökseen ei sisälly epävarmoja käsitteiden määrittelyjä. Suomen säännökseen sisältyy kuitenkin omat ongelmansa, jotka tekevät siitä paikoin monimutkaisen ja hankalasti sovellettavan. Yhtiön toimintatavoista riippuu se, kumpaa lainsäädäntöratkaisua voidaan pitää yhtiön kannalta parempana.