Enimmäisluototusaste makrovakauden työvälineenä
Pulkkinen, Janne (2015)
2015
Taloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506261863
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506261863
Tiivistelmä
EU:n makrovakausvalvonta on vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena murroksessa. Uusia rahoitusjärjestelmän vakautta turvaavia työvälineitä otetaan käyttöön parhaillaan ja yksi näistä on Suomessa heinäkuussa 2016 voimaan astuva sitova asuntolainojen 90 prosentin enimmäisluototusaste. Enimmäisluototusasteesta käytetään puhekielessä termiä lainakatto, ja sen voimaantulo on viime vuosina aiheuttanut keskustelua myös mediassa.
Talouden taantumat ovat yleensä seurauksia kotitalouksien kasvaneesta velkaantumisesta ja asuntojen hintojen nopeasta noususta ja romahtamisesta. Useissa tutkimuksissa on havaittu velkaantumisen ja asuntojen hintojen toisiaan vahvistava vuorovaikutus. Enimmäisluototusasteen asettamisen tärkein tavoite Suomessa on kotitalouksien kasvaneen velkaantumisen hillitseminen.
Tässä tutkielmassa käydään läpi, mitkä tekijät ovat johtaneet velkaantumisen kasvuun muun muassa Suomessa ja miten se aiheuttaa asuntomarkkinoiden ylikuumenemista. Suositeltu 90 prosentin enimmäisluototusaste on Suomessa ollut käytössä vuodesta 2010 heikoin vaikutuksin. Sitovampi enimmäisluototusaste on ollut esimerkiksi Ruotsissa käytössä viiden vuoden ajan. Tutkielmassa tarkastellaan enimmäisluototusasteen vaikutuksia Ruotsissa ja muutamassa Aasian maassa, joissa sen käyttö on ollut aktiivista.
Ruotsissa asuntolainojen enimmäisluototusaste on vähentänyt uusien asuntolainojen keskimääräistä luototusastetta sekä pysäyttänyt kotitalouksien velkaantumisasteen kasvun. Myös Hong Kongissa enimmäisluototusaste on vähentänyt kotitalouksien velkaantuneisuutta sekä maksukyvyttömyysriskiä. Etelä-Koreassa sen on puolestaan havaittu vaikuttavan erityisesti kaupankäynnin aktiivisuuteen asuntomarkkinoilla, minkä seurauksena asuntojen hinnat ovat laskeneet. Kansainvälisten kokemusten perusteella voidaan enimmäisluototusasteella olettaa olevan vähintään kotitalouksien kasvavaa velkaantumista hiljentävä vaikutus.
Talouden taantumat ovat yleensä seurauksia kotitalouksien kasvaneesta velkaantumisesta ja asuntojen hintojen nopeasta noususta ja romahtamisesta. Useissa tutkimuksissa on havaittu velkaantumisen ja asuntojen hintojen toisiaan vahvistava vuorovaikutus. Enimmäisluototusasteen asettamisen tärkein tavoite Suomessa on kotitalouksien kasvaneen velkaantumisen hillitseminen.
Tässä tutkielmassa käydään läpi, mitkä tekijät ovat johtaneet velkaantumisen kasvuun muun muassa Suomessa ja miten se aiheuttaa asuntomarkkinoiden ylikuumenemista. Suositeltu 90 prosentin enimmäisluototusaste on Suomessa ollut käytössä vuodesta 2010 heikoin vaikutuksin. Sitovampi enimmäisluototusaste on ollut esimerkiksi Ruotsissa käytössä viiden vuoden ajan. Tutkielmassa tarkastellaan enimmäisluototusasteen vaikutuksia Ruotsissa ja muutamassa Aasian maassa, joissa sen käyttö on ollut aktiivista.
Ruotsissa asuntolainojen enimmäisluototusaste on vähentänyt uusien asuntolainojen keskimääräistä luototusastetta sekä pysäyttänyt kotitalouksien velkaantumisasteen kasvun. Myös Hong Kongissa enimmäisluototusaste on vähentänyt kotitalouksien velkaantuneisuutta sekä maksukyvyttömyysriskiä. Etelä-Koreassa sen on puolestaan havaittu vaikuttavan erityisesti kaupankäynnin aktiivisuuteen asuntomarkkinoilla, minkä seurauksena asuntojen hinnat ovat laskeneet. Kansainvälisten kokemusten perusteella voidaan enimmäisluototusasteella olettaa olevan vähintään kotitalouksien kasvavaa velkaantumista hiljentävä vaikutus.