Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien mittaaminen indekseillä
Kivioja, Kirsi (2015)
2015
Taloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506261858
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506261858
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien mittausmenetelmiä, joista keskitytään erityisesti kohtaantoindekseihin. Tutkimuksen tavoitteena on myös havainnollistaa kohtaantoindeksien käyttöä Suomen aineistolla ja tuoda uusi näkökulma Suomen työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien muutoksiin vuosina 2002–2012.
Tutkielman teoriaosuudessa perehdytään kohtaanto-ongelmien taloustieteelliseen teoriaan ja tutustutaan yleisesti tunnustettuun Diamond–Mortensen–Pissarides-malliin, jolla kuvataan työmarkkinoiden tasapainoa kohtaanto-ongelmat huomioiden. Lisäksi käydään läpi kohtaantoindeksien teoriaa ja nostetaan esille muutamia indeksejä. Tutkielmassa tarkastellaan tarkemmin uudempaa Şahinin, Songin, Topan ja Violanten (2012) kehittämää kohtaantoindeksiä. Kohtaanto-ongelmien mittaamisen taustalla olevan teorian lisäksi tutkielmassa käydään läpi esimerkinomaisesti aiemmin tehtyjä empiirisiä tutkimuksia kohtaanto-ongelmista Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Suomessa. Pääosin empiiriset tutkimukset tarkastelevat kohtaannon kehittymistä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Eri maiden tuloksia vertaillaan keskenään, ja tulokset toimivat myös vertailukohtana tutkimusosuudessa Suomen työmarkkinoista saaduille tuloksille.
Tutkimusosuudessa Suomen työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia tarkastellaan laskemalla neljä alueittaista kohtaantoindeksiä vuosille 2002–2012. Aineistona käytetään työ- ja elinkeinotoimistojen kokonaisaineistoja vuosilta 2002–2008 ja 2006–2012. Indeksien käyttäytymisessä voidaan havaita syklisyyttä ja osa indekseistä viittaa siihen, että pientä kasvua kohtaanto-ongelmissa on voinut tapahtua. Suuria muutoksia kohtaanto-ongelmissa ei kuitenkaan havaita. Şahinin ym. (2012) indeksin arvot ovat Suomen aineistolla suuremmat kuin Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Suomen alueelliset kohtaanto-ongelmat eivät kuitenkaan ole huolestuttavan korkealla tasolla.
Kohtaantoindeksiä ehdotetaan otettavaksi muiden mittausmenetelmien rinnalle. Indeksillä saadaan samansuuntaisia tuloksia kuin muillakin menetelmillä, mutta indeksi tiivistää selkeästi kohtaannon muutoksen ajassa ja helpottaa esimerkiksi ammateittain, toimialoittain ja alueittain laskettujen indeksien vertailua keskenään. Şahinin ym. (2012) indeksissä on useita etuja verrattuna vanhempiin indekseihin. Kyseinen indeksi on Diamond–Mortensen–Pissarides-mallin monisektorinen laajennus, joka yleistää yksinkertaisempia, aiemmin esillä olleita kohtaantoindeksejä.
Tutkielman teoriaosuudessa perehdytään kohtaanto-ongelmien taloustieteelliseen teoriaan ja tutustutaan yleisesti tunnustettuun Diamond–Mortensen–Pissarides-malliin, jolla kuvataan työmarkkinoiden tasapainoa kohtaanto-ongelmat huomioiden. Lisäksi käydään läpi kohtaantoindeksien teoriaa ja nostetaan esille muutamia indeksejä. Tutkielmassa tarkastellaan tarkemmin uudempaa Şahinin, Songin, Topan ja Violanten (2012) kehittämää kohtaantoindeksiä. Kohtaanto-ongelmien mittaamisen taustalla olevan teorian lisäksi tutkielmassa käydään läpi esimerkinomaisesti aiemmin tehtyjä empiirisiä tutkimuksia kohtaanto-ongelmista Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Suomessa. Pääosin empiiriset tutkimukset tarkastelevat kohtaannon kehittymistä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Eri maiden tuloksia vertaillaan keskenään, ja tulokset toimivat myös vertailukohtana tutkimusosuudessa Suomen työmarkkinoista saaduille tuloksille.
Tutkimusosuudessa Suomen työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia tarkastellaan laskemalla neljä alueittaista kohtaantoindeksiä vuosille 2002–2012. Aineistona käytetään työ- ja elinkeinotoimistojen kokonaisaineistoja vuosilta 2002–2008 ja 2006–2012. Indeksien käyttäytymisessä voidaan havaita syklisyyttä ja osa indekseistä viittaa siihen, että pientä kasvua kohtaanto-ongelmissa on voinut tapahtua. Suuria muutoksia kohtaanto-ongelmissa ei kuitenkaan havaita. Şahinin ym. (2012) indeksin arvot ovat Suomen aineistolla suuremmat kuin Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Suomen alueelliset kohtaanto-ongelmat eivät kuitenkaan ole huolestuttavan korkealla tasolla.
Kohtaantoindeksiä ehdotetaan otettavaksi muiden mittausmenetelmien rinnalle. Indeksillä saadaan samansuuntaisia tuloksia kuin muillakin menetelmillä, mutta indeksi tiivistää selkeästi kohtaannon muutoksen ajassa ja helpottaa esimerkiksi ammateittain, toimialoittain ja alueittain laskettujen indeksien vertailua keskenään. Şahinin ym. (2012) indeksissä on useita etuja verrattuna vanhempiin indekseihin. Kyseinen indeksi on Diamond–Mortensen–Pissarides-mallin monisektorinen laajennus, joka yleistää yksinkertaisempia, aiemmin esillä olleita kohtaantoindeksejä.