Sikiökö lainsuojaton? Raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen tahdosta riippumattoman hoidon oikeudelliset edellytykset ja syntyvän lapsen oikeudellinen asema

Abstract

Raskaudenaikaisen päihteiden käytön on todettu vahingoittavan sikiön terveyttä ja kehitystä erittäin vakavasti, pahimmassa tapauksessa aiheuttamalla syntyvälle lapselle elinikäisiä vammoja. Suomessa äitiensä päihteiden käytön haittavaikutuksille altistuu vuosittain arviolta 3000 sikiötä. Jopa 6 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii päihderiippuvuudesta. Voimassa olevan oikeuden mukaan vielä syntymättömän lapsen terveysvaara ei kuitenkaan ole hyväksyttävä peruste raskaana olevan naisen tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämiselle tilanteessa, jossa äiti tietoisena raskaudestaan jatkaa päihteiden käyttöä eikä näin ollen kykene edesauttamaan lapsensa mahdollisuutta kehitykseen ja terveeseen elämään.

Tutkimuksessa selvitetään syntyvän lapsen oikeudellista asemaa siitä näkökulmasta, voitaisiinko lapsen terveyden suojeluun vedoten oikeuttaa ääritapauksissa raskaana olevan naisen perusoikeuksien rajoittaminen tahdosta riippumattomalla päihdehoidolla. Oikeudellinen ongelma kulminoituu siihen, millä perusteilla raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen itsemääräämisoikeutta voidaan rajoittaa, mikäli henkilö ei tahdo tai pysty raitistumaan raskaana ollessaan, eikä vapaaehtoinen hoito siten tule kyseeseen. Tutkimuksessa selvitetään, millaisissa tilanteissa sikiötä suojellaan nykylainsäädännössä, ja voisiko suojaamistarkoitusta laajentaa koskemaan myös tutkimuskysymyksen tilannetta. Pohdintaa edellyttää sen seikan arvioiminen, voisiko raskaana olevan naisen oman terveyden vaarantuminenkin edellyttää suojelua julkisen vallan toimenpitein.

Syntyvän lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi päihdehuoltolakia tulisi uudistaa siten, että raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdosta riippumaton hoito olisi mahdollista syntyvän lapsen terveysvaaran perusteella. Oikeudellisesti merkittäväksi ongelma muodostuu se, että vielä syntymättömän lapsen ei ole katsottu olevan oikeussubjekti, perusoikeuksien haltija, vaan täysimääräinen perusoikeussuoja alkaa vasta syntymän hetkellä. Näin ollen lapsella ei voi olla ehdotonta oikeutta syntyä, joka oikeuttaisi naisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisen.

Syntymätöntä ihmiselämää on kuitenkin haluttu suojata vetoamalla valtiosäännön perusperiaatteista ihmisarvon loukkaamattomuuteen, jonka perusteella lääketieteelliset ja tieteelliset kokeilut on kielletty ja asetettu aikarajoja abortille. Ihmisarvon loukkaamattomuudella on näin ollen tiettyä itsenäistä oikeudellista vaikutusta, josta voidaan johtaa syntyvän lapsen suojaamisen tarve yhdessä raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen alentuneen itsemääräämiskyvyn perusteella. Syntyvän lapsen ja äidin terveyden suojelu yhteisenä intressinä edellyttää itsemääräämisoikeuden rajoittamisen perustelua valtiosääntöoikeudellisesti kestävällä tavalla perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten vaatimukset täyttäen.