Vammaisen henkilön oikeus tulkkauspalveluun

Abstract

Tutkielmassa käsitellään vammaisen henkilön subjektiivista oikeutta tulkkauspalveluun. Perustuslain 17.3 §:ssä säädetään, että viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Käsittelyn keskiössä on laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010), jossa säädetään vammaisille henkilöille subjektiivisena oikeutena turvatusta tulkkauspalvelusta. Oikeutettuja tulkkauspalveluun ovat henkilöt, joilla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma ja tarvitsevat tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen.

Vuodesta 2010 tulkkauspalvelun järjestämisvastuussa on ollut Kansaneläkelaitos. Rahoitusvastuun kantaa valtio. Tulkkauspalvelulaki tuli voimaan vuonna 2010. Tätä ennen tulkkauspalvelun järjestämis- ja rahoitusvastuussa olivat kunnat, jotka järjestivät palvelua vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) nojalla. Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden takaamiseksi ja osana kunta- ja palvelurakenne uudistusta palvelun järjestämis- ja rahoitusvastuu siirrettiin kunnilta valtiolle. Tulkkauspalvelulaki on toissijaisesti sovellettava, joten palvelua järjestetään henkilölle, jos hän ei sitä muun lain nojalla saa.

Oikeus tulkkauspalveluun on subjektiivinen. Subjektiivinen oikeus on lakisääteinen oikeus, etu tai palvelu, jonka viranomainen on velvollinen myöntämään tai muuten järjestämään henkilölle, joka täyttää oikeuden tai edun saamiseen säädetyt edellytykset. Oikeustulkkauspalveluun on kuulonäkövammaisella, kuulovammaisella tai puhevammaisella henkilöllä, joka tarvitsee tulkkausta päivittäiseen elämään. Palvelun saamisedellytyksenä on myös, että henkilölle on olemassa sopiva ja toimiva kommunikointikeino. Kommunikointikeinoja tulkkauspalvelussa ovat suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli, suomen tai ruotsin kielen mukaan viitottu puhe, kirjoitustulkkaus, taktiili viittominen sekä kirjoittaminen.

Kansaneläkelaitoksessa tulkkauspalvelusta päätettäessä noudatetaan hyvän hallinnon periaatteita, perusoikeusmyönteistä tulkintaa ja otetaan huomioon sosiaaliset oikeudet. Erityisesti yhdenvertaisuusperiaate ja kielelliset oikeudet ovat tulkkauspalvelua käyttävien kannalta tärkeitä. Viittomakieliset ovat perustuslaissa tunnustettu kieli- ja kulttuurivähemmistö. Kieli on yksi inhimillisen elämän perustekijöistä ja se luo pohjan yhteisöllisyydelle ja yhteiskunnalliselle toiminnalla sekä luo perustan kulttuuriselle identiteetille ja vaikuttaa ryhmän yhtenäisyyteen.