Työn psykososiaaliset riski- ja kuormitustekijät työuupumushaastatteluissa

Abstract

Työelämän ja työn vaatimusten muuttuminen voivat lisätä psykososiaalista kuormitusta. Psykososiaalisilla riski- ja kuormitustekijöillä tarkoitetaan muun muassa työn ominaisuuksiin, sosiaalisiin suhteisiin ja organisatorisiin tekijöihin liittyviä asioita. Työuupumus on yhteydessä erilaisiin työn psyko-sosiaalisiin riskitekijöihin. Työuupumus lisää uni- ja päihdehäiriöiden ja stressiperäisten somaattisten sairauksien riskiä. Se on yhteydessä myös sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Työuupumuksen taustalla on usein pitkäaikainen työstressi ilman riittäviä palautumisvaiheita ja sen kehittymistä edesauttaa työn vaatimusten ja työntekijän voimavarojen epätasapaino. Työuupumuksen kolme keskeisintä piirrettä ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ensiksikin, millaisia psykososiaalisia riski- ja kuormitustekijöitä työuupuneet olivat kokeneet työssään ja toiseksi näiden tekijöiden merkitystä työuupumuksen kokemisessa. Aineistona oli 32 työuupumusta käsittelevää haastattelua, jotka oli tehty Keski-Suomessa sijaitsevassa kuntoutuskeskuksessa vuonna 2001. Haastateltavilla oli tai oli ollut työuupumukseen viittaavaa oireilua oman ja kuntoutus- tai työterveyspsykologin mukaan. Haastattelu oli puolistrukturoitu. Aineisto koostui 25 naisen ja 7 miehen haastattelusta. Haastateltavat olivat iältään 24–60-vuotiaita ja keski-ikä oli 45,8 vuotta. Tutkimukseen osallistuminen oli kaikille vapaaehtoista. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimus osoitti työuupuneiden kokeneen työssään erilaisia psykososiaalisia riski- ja kuormitustekijöitä. Työn kuormitustekijöiden osalta työuupuneet kuvasivat työn sisältöön, työmäärään, työtahtiin, aikapaineisiin, työvuoroihin ja vähäisiin vaikutusmahdollisuuksiin liittyviä tekijöitä. Sosiaalisiin suh-teisiin liittyviä kuormitustekijöitä olivat henkilöstöristiriidat, epäluottamukselliset suhteet esimiehiin ja sosiaalisen tuen puute. Lisäksi haastateltavat toivat esille erillisyyden kokemuksia ja epäasiallista kohtelua työyhteisössä. Organisatoristen tekijöiden suhteen haastateltavat kokivat organisaation toiminnassa ja kulttuurissa vuorovaikutukseen ja arvoristiriitoihin liittyviä kuormitustekijöitä sekä vähäistä tukea epäkohtien ja ristiriitojen selvittämiseen. Tehtävänkuvien ja roolien epäselvyydet, rooliristiriidat, vastuuntunto ihmisiä ja organisaatiota kohtaan sekä koetun oikeudenmukaisuuden vähäisyys voivat vaikuttaa oman roolin muodostumiseen organisaatiossa. Kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia heikensivät työsuhteen jatkumisen epävarmuus, palkkioiden vähäisyys, täydennyskoulutuksessa ja työnohjauksessa olevat puutteet sekä vähäinen työn arvostus. Tuloksia voidaan hyödyntää työn suunnittelu-, organisointi- ja johtamiskäytänteiden kehittämisessä niin, että työn psykososiaalinen kuormitus vähenee ja täten myös työuupumuksen ennaltaehkäisyssä.