Vanhempien kokemuksia päiväpsykiatrisesta intensiiviyksikköhoidosta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vanhempien kokemuksia päiväpsykiatrisesta intensiiviyksikköhoidosta. Tutkimuskysymykset ovat: millaiseksi vanhemmat ovat kokeneet perheensä päiväpsykiatrisessa intensiiviyksikössä saaman hoidon, miten vanhemmat kokevat hoidon auttaneen perhettään ja mitä vanhemmat olisivat toivoneet hoidossa tehtävän eri tavalla. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa psyykkisesti oireilevien perheiden intensiiviyksikköhoidon arvioimiseksi ja laajemmin edistämään mielenterveyshoitotyön perhekeskeisten työtapojen kehittämistä.

Tutkimusta varten haastateltiin kuuden perheen vanhempia, yhteensä 11 henkilöä, joista naisia oli 6 ja miehiä 5. Tutkimuksen osallistujat ovat olleet hoidettavana erään yliopistollisen sairaalan akuuttipsykiatrian poliklinikan rajapintatyöryhmän päiväpsykiatrisessa intensiiviyksikössä, jossa kehitettiin vuosina 2009 - 2014 perhekeskeistä hoitomallia psyykkisesti sairastuneille ja heidän perheilleen. Haastattelut tehtiin 15.1. – 4.11.2014 välisenä aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla.

Vanhemmat kokivat hoidon päiväpsykiatrisessa intensiiviyksikössä perhekeskeiseksi ja ammattitaidolla toteutetuksi. He kokivat, että perhe kohdattiin hoidossa hyvin. Vanhemmilla oli myös negatiivisia kokemuksia hoidosta: perheelle oli aiheutunut hoidosta haittaa tai mielipahaa. Hoidon ansioista perheen hoidon ja tuen tarpeeseen sekä arkeen liittyvät asiat edistyivät, perhesuhteet vahvistuivat ja perheen autonomia ja toimivuus lisääntyivät. Vanhemmat toivoivat perheiden yksilöllisten hoitoon liittyvien tarpeiden aiempaa parempaa huomiointia. He toivoivat myös perheen hoitoon liittyvän kokonaisuuden hallintaa ja eri hoitotahojen välisen toiminnan koordinointia. Edelleen vanhemmat toivoivat nykyistä parempaa ajankäytön hallintaa, kuten nopeampaa avunsaantia ja tehokkaampaa työskentelyä hoidon aikana.

Haastateltavat kokivat perheen mukanaolon positiivisena asiana. Vanhempien mukaan on helpottavaa, kun yhdellä hoitotaholla on kokonaiskäsitys perheen tilanteesta. Perhekeskeisten mielenterveyshoitotyön mallien kehittämistä tuleekin jatkaa ja yhteistyöverkoston toimintaa tehostaa. Sitä mukaa kun uusia perhekeskeisiä hoitomalleja kehitetään, tarvitaan lisää tutkimusta eri perheenjäsenten näkökulmista. Erityisesti lasten kokemuksia vanhemman psyykkisestä sairastumisesta ja tämän mielenterveyshoitoon osallistumisesta ei ole riittävästi tutkittu.