Läheisen kokemuksia sairaalan ulkopuolisesta ensihoidosta : teemahaastattelu tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä
Lamminen, Miisa (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Lamminen, Miisa
2015
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506231802
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506231802
Tiivistelmä
Tämä Pro gradu -tutkielma koostuu julkaisuharkintaan hyväksytystä tieteellisestä artikkelista (Hämeenniemi, Lamminen, Paavilainen, Kylmä & Leikkola: Pariskuntien kokemuksia sairaalan ulkopuolisesta ensihoidosta) ja täydentävästä osasta, jossa kuvataan teemahaastattelua tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä.
Tämä tutkimus toteutettiin läheisen näkökulmasta osana laajempaa tutkimusta. Tarkoituksena oli kuvata potilaiden ja heidän läheistensä kokemuksia kotona annetusta ensihoidosta ja siinä tapahtuvasta ohjauksesta. Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2014 erään sairaanhoitopiirin alueelta teemahaastatteluiden avulla. Tutkimukseen osallistujat olivat aikuisia potilaita (n=8) ja heidän puolisoitaan (n=7). Potilaat hoidettiin kotona, eikä heitä kuljetettu jatkohoitoon. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä siten, että aluksi potilaiden ja puolisoiden tulokset analysoitiin erikseen, jonka jälkeen ne yhdistettiin.
Pariskunnat olivat pääosin tyytyväisiä sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon. Puoliso oli hätätilanteessa aktiivinen toimija. Pariskunnat epäröivät avun hälyttämistä ja heidän kokemuksensa ambulanssin odottamisesta vaihteli. Hoitohenkilökunnan saapuminen koettiin helpottavana. Ensihoito oli ammattitaitoisesti toteutettua, mutta hoitohenkilökunnan antama ohjaus ensihoitotilanteessa vaihteli. Puolisot kuvasivat moninaisia rooleja ensihoitotilanteessa mukana olemisesta. Pariskuntien kokemukset kotiin jättämisestä olivat kahtalaiset. Toisaalta se kuvattiin hyväksi käytännöksi, mutta siihen liittyi myös epävarmuutta. Puolisot olivat potilaita tyytymättömämpiä kotiin jättämiseen. Potilaat ja läheiset tarvitsevat lisää tietoa siitä, että ensihoitoa voidaan antaa myös kotona, ilman kuljettamista muuhun hoitopaikkaan. He tarvitsevat myös hyvää ohjausta siitä, miten selviävät jatkohoidosta turvallisesti kotona.
SUMMARY: Close relatives experiences of out-of-hospital emergency care – Semi-structured interview as a data collection method
This Master´s thesis consists of a scientific article (Hämeenniemi, Lamminen, Paavilainen, Kylmä & Leikkola: Experiences of out-of-hospital emergency care among couples) that has been accepted for a review and of a complementary part, which describes semi-structured interview as a data collection method.
This study was carried out from a close relative’s perspective as a part of a larger study. The purpose of the study was to describe patients and their close relatives´ experiences of emergency care and counselling at home. The data was collected at a certain hospital district by semi-structured interviews in 2014. The participants were adult patients (n=8) and their spouses (n=7). The patients were given emergency care at home and were not transported to hospital for further treatment. The data was analysed by inductive content analysis. The results of the patients and their spouses were first analysed separately and then combined.
The couples were mainly satisfied with the out-of-hospital emergency care. The spouse was the active operator in the emergency situation. The couples hesitated to call for help and the experiences of waiting for the ambulance varied. The arrival of the nursing staff was found facilitating. The emergency care was carried out professionally but the opinions of the counselling given by the nursing staff varied. The spouses described the multiple roles they had in the emergency situation. The couples´ experiences of the out-of-hospital emergency care varied. On the other hand it was described as good practice but it was also associated with uncertainty. The spouses were less satisfied than the patients with emergency care given at home. Patients and their close relatives need more information about the possibility to receive emergency care at home without being transported for further treatment. They also need good counselling on safe follow-up care at home.
Tämä tutkimus toteutettiin läheisen näkökulmasta osana laajempaa tutkimusta. Tarkoituksena oli kuvata potilaiden ja heidän läheistensä kokemuksia kotona annetusta ensihoidosta ja siinä tapahtuvasta ohjauksesta. Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2014 erään sairaanhoitopiirin alueelta teemahaastatteluiden avulla. Tutkimukseen osallistujat olivat aikuisia potilaita (n=8) ja heidän puolisoitaan (n=7). Potilaat hoidettiin kotona, eikä heitä kuljetettu jatkohoitoon. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä siten, että aluksi potilaiden ja puolisoiden tulokset analysoitiin erikseen, jonka jälkeen ne yhdistettiin.
Pariskunnat olivat pääosin tyytyväisiä sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon. Puoliso oli hätätilanteessa aktiivinen toimija. Pariskunnat epäröivät avun hälyttämistä ja heidän kokemuksensa ambulanssin odottamisesta vaihteli. Hoitohenkilökunnan saapuminen koettiin helpottavana. Ensihoito oli ammattitaitoisesti toteutettua, mutta hoitohenkilökunnan antama ohjaus ensihoitotilanteessa vaihteli. Puolisot kuvasivat moninaisia rooleja ensihoitotilanteessa mukana olemisesta. Pariskuntien kokemukset kotiin jättämisestä olivat kahtalaiset. Toisaalta se kuvattiin hyväksi käytännöksi, mutta siihen liittyi myös epävarmuutta. Puolisot olivat potilaita tyytymättömämpiä kotiin jättämiseen. Potilaat ja läheiset tarvitsevat lisää tietoa siitä, että ensihoitoa voidaan antaa myös kotona, ilman kuljettamista muuhun hoitopaikkaan. He tarvitsevat myös hyvää ohjausta siitä, miten selviävät jatkohoidosta turvallisesti kotona.
SUMMARY: Close relatives experiences of out-of-hospital emergency care – Semi-structured interview as a data collection method
This Master´s thesis consists of a scientific article (Hämeenniemi, Lamminen, Paavilainen, Kylmä & Leikkola: Experiences of out-of-hospital emergency care among couples) that has been accepted for a review and of a complementary part, which describes semi-structured interview as a data collection method.
This study was carried out from a close relative’s perspective as a part of a larger study. The purpose of the study was to describe patients and their close relatives´ experiences of emergency care and counselling at home. The data was collected at a certain hospital district by semi-structured interviews in 2014. The participants were adult patients (n=8) and their spouses (n=7). The patients were given emergency care at home and were not transported to hospital for further treatment. The data was analysed by inductive content analysis. The results of the patients and their spouses were first analysed separately and then combined.
The couples were mainly satisfied with the out-of-hospital emergency care. The spouse was the active operator in the emergency situation. The couples hesitated to call for help and the experiences of waiting for the ambulance varied. The arrival of the nursing staff was found facilitating. The emergency care was carried out professionally but the opinions of the counselling given by the nursing staff varied. The spouses described the multiple roles they had in the emergency situation. The couples´ experiences of the out-of-hospital emergency care varied. On the other hand it was described as good practice but it was also associated with uncertainty. The spouses were less satisfied than the patients with emergency care given at home. Patients and their close relatives need more information about the possibility to receive emergency care at home without being transported for further treatment. They also need good counselling on safe follow-up care at home.