Muuttuuko käännös entistä kotouttavammaksi globalisaatiosta huolimatta? Lastenkirjojen kotouttaminen ja vieraannuttaminen 1970- ja 2000-luvuilla
Kallio, Venla (2015)
2015
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506221786
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506221786
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tutkimuskohteena on lastenkirjallisuuden kotouttaminen ja vieraannuttaminen. Tutkimalla lastenkirjasuomennoksia 1970- ja 2000-luvuilta halusin selvittää, onko lastenkirjoja suomennettu eri tavoin eri vuosikymmenillä; onko saman vuosikymmenen suomennoksista löydettävissä samanlaisia kotouttamis- ja vieraannuttamisratkaisuja, ja jos kyllä, onko eri vuosikymmenien välillä havaittavissa jotain selkeää eroa. Halusin tutkimuksessani myös selvittää, millaisia elementtejä kääntäjät ovat eniten kotouttaneet ja millaisia kotouttamisstrategioita he ovat käyttäneet. Käytin luokittelussa apunani Göte Klingbergin luokittelua sekä kotoutettavista elementeistä että eri kotouttamisstrategioista.
Etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini vertailemalla lastenkirjasuomennoksia niiden lähtöteksteihin. Valitsin sekä 1970- että 2000-luvulta kolme lastenkirjasuomennosta. Tutkimusmenetelmänäni käytin tekstianalyysiä. Tutkimusaineistoa läpikäydessäni luin käännöksiä rinnakkain niiden lähtötekstien kanssa ja merkitsin ylös kaikki teksteistä löytyneet kulttuurisidonnaiset elementit ja niiden käännökset. Kotoutetuista elementeistä merkitsin ylös myös kääntäjän käyttämän kotoutusstrategian.
Tutkielmani yhdistelee kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta. Kvalitatiivisuus tulee esiin, kun esittelen kääntäjien ratkaisuja ja pyrin luomaan kuvaa siitä, millaisia käännösratkaisuja eri teoksissa on käytetty. Kvantitatiivisuus taas korostuu, kun teen taulukoita ja lasken eri kotoutusstrategioiden määriä ja osuuksia selvittäessäni, kuinka voimakasta kotouttaminen on eri käännöksissä. Tutkimustani voisi suppeahkon tutkimusaineiston perusteella kutsua myös tapaustutkimukseksi.
Tutkimusta aloittaessani oletuksenani oli, että 2000-luvun käännökset olisivat vähemmän kotouttavia kuin 1970-luvun käännökset. Perustin oletukseni siihen, että Suomi on 1970-luvun ja 2000-luvun välillä kansainvälistynyt huomattavasti muun muassa Euroopan unioniin liittymisen myötä. Ennakko-oletukseni vastaisesti paljastui kuitenkin, että 2000-luvun käännökset olivat kotouttavampia kuin 1970-luvun käännökset. 2000-luvun käännöksistä yksi teos (Olin rotta!) oli huomattavasti kotouttavampi kuin muut aineistoni käännökset, mikä olisi voinut selittää 2000-luvun korkeampaa kotoutusprosenttia, mutta vaikka tämä teos olisi jätetty aineistossa huomiotta, 1970-luvun käännökset olisivat silti olleet vähemmän kotouttavia kuin 2000-luvun käännökset.
Lähes kaikki kääntäjät olivat kääntäneet kirjat niin, että niiden miljöö säilyi alkuperäisenä, mutta hankalampia vieraita elementtejä, kuten mittayksiköitä, oli kotoutettu lapsilukijan lukukokemuksen helpottamiseksi. Tutkimuksessani ei paljastunut selkeitä eroja siinä, mitä elementtejä kääntäjät olivat kotouttaneet tai mitä kotouttamisstrategioita he olivat käyttäneet eri vuosikymmenillä.
Etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini vertailemalla lastenkirjasuomennoksia niiden lähtöteksteihin. Valitsin sekä 1970- että 2000-luvulta kolme lastenkirjasuomennosta. Tutkimusmenetelmänäni käytin tekstianalyysiä. Tutkimusaineistoa läpikäydessäni luin käännöksiä rinnakkain niiden lähtötekstien kanssa ja merkitsin ylös kaikki teksteistä löytyneet kulttuurisidonnaiset elementit ja niiden käännökset. Kotoutetuista elementeistä merkitsin ylös myös kääntäjän käyttämän kotoutusstrategian.
Tutkielmani yhdistelee kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta. Kvalitatiivisuus tulee esiin, kun esittelen kääntäjien ratkaisuja ja pyrin luomaan kuvaa siitä, millaisia käännösratkaisuja eri teoksissa on käytetty. Kvantitatiivisuus taas korostuu, kun teen taulukoita ja lasken eri kotoutusstrategioiden määriä ja osuuksia selvittäessäni, kuinka voimakasta kotouttaminen on eri käännöksissä. Tutkimustani voisi suppeahkon tutkimusaineiston perusteella kutsua myös tapaustutkimukseksi.
Tutkimusta aloittaessani oletuksenani oli, että 2000-luvun käännökset olisivat vähemmän kotouttavia kuin 1970-luvun käännökset. Perustin oletukseni siihen, että Suomi on 1970-luvun ja 2000-luvun välillä kansainvälistynyt huomattavasti muun muassa Euroopan unioniin liittymisen myötä. Ennakko-oletukseni vastaisesti paljastui kuitenkin, että 2000-luvun käännökset olivat kotouttavampia kuin 1970-luvun käännökset. 2000-luvun käännöksistä yksi teos (Olin rotta!) oli huomattavasti kotouttavampi kuin muut aineistoni käännökset, mikä olisi voinut selittää 2000-luvun korkeampaa kotoutusprosenttia, mutta vaikka tämä teos olisi jätetty aineistossa huomiotta, 1970-luvun käännökset olisivat silti olleet vähemmän kotouttavia kuin 2000-luvun käännökset.
Lähes kaikki kääntäjät olivat kääntäneet kirjat niin, että niiden miljöö säilyi alkuperäisenä, mutta hankalampia vieraita elementtejä, kuten mittayksiköitä, oli kotoutettu lapsilukijan lukukokemuksen helpottamiseksi. Tutkimuksessani ei paljastunut selkeitä eroja siinä, mitä elementtejä kääntäjät olivat kotouttaneet tai mitä kotouttamisstrategioita he olivat käyttäneet eri vuosikymmenillä.