Lasten kiintymyssuhteen yhteys mielenterveyteen ja traumaan liittyviin kognitioihin sotaolosuhteissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten kokemien sotatraumojen määrän ja lasten kiintymyssuhteen yhteyttä mielenterveyteen sekä kiintymyssuhteen yhteyttä traumaan liittyviin kielteisiin kognitioihin. Kiintymyssuhdetta tarkasteltiin Bartholomew’n kiintymyssuhdemallin mukaisesti neljän eri kiintymystyylin avulla (turvallinen, ristiriitainen, välttelevä-itseriittoinen ja välttelevä-pelokas). Lasten mielenterveyden osalta tutkittiin traumaperäisiä stressioireita (intruusio-, välttely- ja ylivireysoireita), masennusoireita, eksternalisaatio-oireita ja prososiaalisuutta. Traumaan liittyvät kielteiset kognitiot jaettiin itseen ja maailmaan liittyviin kognitioihin.

Tutkittavina oli 482 palestiinalaista 10–13-vuotiasta lasta, joista 238 oli tyttöjä ja 244 poikia. Otos poimittiin satunnaisesti Gazan kaupungin ja Pohjois-Gazan koulujen oppilaista. Tutkimus oli osa laajempaa tutkimusprojektia, jossa tarkasteltiin intervention vaikutuksia sotatrauman kokeneiden lasten hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa käytettiin poikkileikkausaineistoa, joka kerättiin huhtikuussa 2009 kolme kuukautta Gazan sodan jälkeen.

Aineisto kerättiin lasten täyttämillä itsearviointilomakkeilla. Sotatraumoja kartoitettiin kyselyllä, johon oli koottu palestiinalaislasten tyypillisimpiä sotatraumoja. Kiintymystyyliä arvioitiin Coping Strategies Questionnaire ja Security Scale -mittareilla. Masennusoireita arvioitiin The Depression Self-Rating Scale for Children -lomakkeella, eksternalisaatio-oireita ja prososiaalisuutta The Strengths and Difficulties Questionnaire -mittarilla ja kielteisiä kognitioita Children’s Posttraumatic Cognitions Inventory -mittarilla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa, monisuuntaista varianssianalyysiä ja monisuuntaista kovarianssianalyysiä.

Tulokset osoittivat, että sotatraumojen määrä oli yhteydessä ylivireys-, masennus- ja eksternalisaatio-oireiden määrään, mutta ei intruusio- tai välttelyoireisiin eikä prososiaalisuuteen. Kiintymystyyli oli yhteydessä masennus- ja eksternalisaatio-oireisiin sekä prososiaalisuuteen mutta ei traumaperäisiin stressioireisiin. Kiintymystyyli oli yhteydessä myös kielteisiin traumaan liittyviin kognitiohin itsestä ja maailmasta. Turvallisesti ja ristiriitaisesti kiintyneillä lapsilla oli vähemmän mielenterveysoireita ja ristiriitaisesti kiintyneillä vähemmän kielteisiä kognitioita verrattuna välttelevästi-itseriittoisesti ja välttelevästi-pelokkaasti kiintyneisiin lapsiin.

Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että sekä turvallinen että ristiriitainen kiintymystyyli ovat yhteydessä lasten parempaan mielenterveyteen sotaolosuhteissa. Kiintymystyyli on yhteydessä erityisesti lasten yleisempiin, kehitykselliseen kaareen liittyviin ongelmiin. Tuloksia voidaan hyödyntää, kun suunnitellaan interventioita sota-alueiden lasten mielenterveyden tukemiseksi. Aiheesta tarvitaan jatkossa lisää pitkittäistutkimusta syy-seuraussuhteiden ja mahdollisten välittävien tekijöiden selvittämiseksi.