Kehittämisverkoston ohjaaminen yhteismetahallinnan keinoin : ammatillisen koulutuksen alueellinen kehittämissuunnitelma ja muuttuvat ohjauskäytänteet
Niskanen, Annamari (2015)
Niskanen, Annamari
2015
Hallintotieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506221782
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506221782
Tiivistelmä
Tutkimuksessani tarkastelen itsenäisen kehittämisverkoston aktivoimista ja ohjaamista joka tapahtuu hallinnalle tyypillisin keinoin, ilman suoraa norminanto- tai resurssivaltaa. Tapaustutkimuksen kohteena toimii Opetushallituksen ideoima Ammatillisen koulutuksen järjestäjien alueellinen kehittämissuunnitelma (Amkesu) ja suunnitelman valmistumista edeltäneet prosessit Pirkanmaalla. Vapaaehtoiset suunnitelmat ohjattiin tekemään alueellisena yhteistyönä – ydinjoukkonaan ammatillisen koulutuksen järjestäjät mutta näiden ohella myös muut alueelliset sidosryhmät ohjeistettiin tarpeellisiksi yhteistyötahoiksi (Opetushallitus 2013a). Pirkanmaalla Amkesulle sattui otollinen ajankohta, sillä alueella oltiin jo ennen tietoa Opetushallituksen aikeista aloitettu Pirkanmaan liiton johtamana tunnustelut alueellisen koulutuspoliittisen linjauksen luomiseksi. Tämä verkosto päätti myös ottaa kopin Opetushallituksen antamasta kehittämistehtävästä.
Tutkimuksessa käsittelen Amkesua hallinnan verkostona, jota Opetushallitus ja Pirkanmaan liitto metahallinnan keinoin pyrkivät ohjaamaan ja ennen kaikkea jonka toimintaa nämä eri hallinnon tasot pyrkivät yhdessä edistämään. Toiminnan taustalla voi havaita edelleen etenevän muutoksen hallinnosta hallintaan – ilmiökentän ja ongelmien monimutkaistuessa julkinen hallinto ei enää kykene ohjaamaan yhteiskuntaa ja taloutta yksin, vaan yhteistyössä eri hallinnon tasojen sekä muun yhteiskunnan kanssa (esim. Haveri ja Pehk 2008, 16). Omassa tutkimuksessani käytän hallintaa nimenomaan yhteisriippuvuuden merkityksessä ja sitä seuraavana tarpeeseen luoda sopivia yhteenliittymiä – hallinnan verkostoja – joissa yhteiskunnallisia ongelmia ja tavoitteita lähdetään ratkaisemaan yhteistyössä (Kickert, Walter, Klijn ja Koppenjan 1997, 9).
Tutkimuksen myötä Amkesusta löytyi hyvin laaja skaala erilaisia metahallinnalle tyypillisiä pehmeitä ohjauskeinoja, jotka välittyivät niin kehittämissuunnitelman rakenteen kuin vuorovaikutuksenkin kautta. Opetushallituksen toiminnassa painottuivat etäältä käytettävät toiminnan taustaehtoihin vaikuttavat ohjauskeinot. Pirkanmaan liitto keskittyi puolestaan lähimetahallinnan keinoihin edistämällä verkoston työskentelyä. Myös alueelle valmiiksi sitoutunut kokemusperusta sekä koulutusjärjestelmään kohdistuvien uudistusten odottaminen ja niihin varautuminen osoittautuivat merkittäviksi työtä edistäneiksi tekijöiksi.
Valitut metahallinnan keinot antoivat tarpeellista tilaa alueelliselle päätöksenteolle. Toisaalta samaan aikaan Amkesun lopullinen vaikutus koulutuksen ohjausjärjestelmään ja rahoitukseen on jäänyt täsmentymättä, sekä demokratian ja osallistumisen osa-alueet ovat jääneet linjaamatta. Jatkossa nämä seikat vaativat tarkistamista käytettäviin ohjauskeinoihin, työn rakenteeseen sekä Amkesun rooliin koulutuksen ohjaus- ja hallintojärjestelmässä.
Tutkimuksessa käsittelen Amkesua hallinnan verkostona, jota Opetushallitus ja Pirkanmaan liitto metahallinnan keinoin pyrkivät ohjaamaan ja ennen kaikkea jonka toimintaa nämä eri hallinnon tasot pyrkivät yhdessä edistämään. Toiminnan taustalla voi havaita edelleen etenevän muutoksen hallinnosta hallintaan – ilmiökentän ja ongelmien monimutkaistuessa julkinen hallinto ei enää kykene ohjaamaan yhteiskuntaa ja taloutta yksin, vaan yhteistyössä eri hallinnon tasojen sekä muun yhteiskunnan kanssa (esim. Haveri ja Pehk 2008, 16). Omassa tutkimuksessani käytän hallintaa nimenomaan yhteisriippuvuuden merkityksessä ja sitä seuraavana tarpeeseen luoda sopivia yhteenliittymiä – hallinnan verkostoja – joissa yhteiskunnallisia ongelmia ja tavoitteita lähdetään ratkaisemaan yhteistyössä (Kickert, Walter, Klijn ja Koppenjan 1997, 9).
Tutkimuksen myötä Amkesusta löytyi hyvin laaja skaala erilaisia metahallinnalle tyypillisiä pehmeitä ohjauskeinoja, jotka välittyivät niin kehittämissuunnitelman rakenteen kuin vuorovaikutuksenkin kautta. Opetushallituksen toiminnassa painottuivat etäältä käytettävät toiminnan taustaehtoihin vaikuttavat ohjauskeinot. Pirkanmaan liitto keskittyi puolestaan lähimetahallinnan keinoihin edistämällä verkoston työskentelyä. Myös alueelle valmiiksi sitoutunut kokemusperusta sekä koulutusjärjestelmään kohdistuvien uudistusten odottaminen ja niihin varautuminen osoittautuivat merkittäviksi työtä edistäneiksi tekijöiksi.
Valitut metahallinnan keinot antoivat tarpeellista tilaa alueelliselle päätöksenteolle. Toisaalta samaan aikaan Amkesun lopullinen vaikutus koulutuksen ohjausjärjestelmään ja rahoitukseen on jäänyt täsmentymättä, sekä demokratian ja osallistumisen osa-alueet ovat jääneet linjaamatta. Jatkossa nämä seikat vaativat tarkistamista käytettäviin ohjauskeinoihin, työn rakenteeseen sekä Amkesun rooliin koulutuksen ohjaus- ja hallintojärjestelmässä.