Eläinpedagogiikka - riemua ja luovuutta peruskoulun liikunnan opetukseen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin ja kehitettiin uutta pedagogiikkaa kouluopetusta varten. Pedagogiikan nimesimme eläinpedagogiikaksi, koska se ammentaa inspiraationsa eläinmaailmasta. Tälle pedagogiikalle on tunnusomaista liikuntatunneilla tehtävät eläinliikkeet, kuten mittarimato, krokotiili, aasinpotku tai karhukävely. Innostus uuden pedagogiikan kehittämiseen on noussut tarpeesta kehittää liikunnanopetusta niin, että saataisiin myös liikkumattomille oppilaille liikunnan riemua ja onnistumisen kokemuksia. Yhtälailla toivomme tämän myös innostavan lahjakkaita ja liikunnassa jo pärjääviä oppilaita.

Eläinpedagogiikka on rakennettu teorialähtöisestä lähestymiskulmasta. Pedagogiikan teoria rakentuu neljän pääteeman varaan. Nämä teemat ovat itsemääräämisteoria, oppiaineiden integrointi, motivaatioilmasto sekä taidon oppiminen. Keskeisimmäksi näistä lähteistä nousee Deci:n ja Ryan:n itsemääräämisteoriaa käsittelevät julkaisut. Eläinpedagogiikassa pyrkimyksenä on tarjota oppilaille itsemääräämisteorian tavoin autonomian, pätevyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Pedagogiikkaan kuuluu olennaisesti myös oppiaineiden integroimista ja luoda sitä kautta oppiainerajoja ylittäviä kokonaisuuksia. Edellä mainituilla asioilla pyrimme luomaan positiivisen motivaatioilmaston, jotta taitojen oppiminen voisi alkaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Eläinpedagogiikkaan pohjautuvaa opetusta tutkittiin yhteistyössä erään Tampereen alakoulun neljännen luokan kanssa. Opetusta sisältävä aineistonkeruujakso kesti viisi viikkoa, jonka aikana tutkijat opettivat luokkaa viikoittain neljä tuntia. Jokainen viikko sisälsi kaksi liikuntatuntia, sekä kaksi tuntia muuta opetettavaa ainetta; ympäristöoppia, musiikkia ja äidinkieltä. Tutkijoiden kanssa tiiviissä yhteistyössä toimivat luokan oma opettaja sekä alakoulun liikunnanopettaja, joka opetti kyseiselle luokalle liikuntaa. Opetusta sisältävä jakso sisälsi kaksi suurempaa projektiluontoista harjoitusta, joiden suunnitteluun oppilaat saivat vaikuttaa suuresti: eläintanssiesitys sekä temppurata.

Tutkimusaineisto koostuu itse projektista sekä haastatteluista. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat täyttivät sekä lomakekyselyn että osallistuivat ryhmähaastatteluihin jakson jälkeen. Opettajia haastateltiin sekä ennen ja jälkeen jakson. Opetusjakson liikuntatunteja kuvattiin myös videolle ja teimme omia havaintojamme tunneista. Kuvatuista tunneista kokosimme videon, jonka näytimme oppilaille haastattelun yhteydessä virkistämään muistia, mitä jakson aikana teimme.

Tutkimus on teorialähtöinen ja aineiston analyysi pohjautuu teoriasta nousevaan neljään teemaan. Aineiston analyysi suoritettiin näiden teemojen kautta, jotka myös toistuvat tuloksissa samanlaisena jakona.

Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että eläinpedagogiikkaan pohjautuva opetusjakso kykeni tarjoamaan oppilaille autonomian, pätevyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Oppiaineiden integrointi innosti oppilaita ja lopputuloksena syntyi oppilaille ennestään uudenlaisia oppitunteja. Nämä kaksi osa-aluetta loivat hyvän motivaatioilmaston oppitunneille ja taidonoppimistakin tapahtui. Taitojen oppiminen tosin näkyi enemmän sosiaalisina taitojana, kuten vertaisopettamisena, yhteistyötaitoina ja esittämisenä. Liikunnalliset taidot jäivät jakson aikana hieman taka-alalle, joka nähdään selvänä kehittämisen kohteena.