Talvivaara-uutisoinnin osapuolet toimijoina
Salonen, Kiti (2015)
2015
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506221777
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506221777
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sanomalehtien muodostamaa kuvaa Talvivaara-uutisoinnin toimijoista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä toimijoista tuotetaan ja millaisin kielellisin keinoin merkityksenannot tehdään. Tutkielman lopussa pohditaan lyhyesti saatujen tulojen sosiokulttuurista merkitystä.
Tutkielman aineisto koostuu 129 uutisesta, joista 47 on julkaistu Helsingin Sanomissa ja 82 Kainuun Sanomissa. Aineisto on kerätty marraskuussa 2012 ilmestyneistä lehdistä. Tuolloin Talvivaara sai kipsisakka-altaan vuodon vuoksi runsaasti mediahuomiota ja paikallisesta kriisistä kasvoi valtakunnallinen konflikti.
Teoreettiselta taustaltaan tutkielma on sosiaaliseen konstruktionismiin ja funktionaaliseen kielikäsityksen pohjautuvaa tekstin- ja diskurssintutkimusta. Tutkielmassa kieli nähdään todellisuuden merkityksellistäjänä. Se, miten kieltä käytetään tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa, vaikuttaa siihen, miten tämän yhteiskunnan ja kulttuurin jäsenet hahmottavat maailmaa.
Luonteeltaan tutkielma on kvalitatiivista tutkimusta. Aineistoa analysoidaan kolmen kielenpiirteen osalta: verbien luokittelun, semanttisten roolien ja nimeämisen. Tutkielmassa kielitiede yhdistyy yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen ja kulttuurintutkimukseen, kuitenkin niin että pääpaino on lingvistisessä analyysissä.
Tutkielman tulosten perusteella medialla on osansa Talvivaaran tapauksen konfliktoitumisessa. Sekä Helsingin Sanomissa että Kainuun Sanomissa Talvivaara-yhtiö nähdään ongelmana, joskin eri syistä. Helsingin Sanomissa ongelmapuheen taustalla vaikuttaa haittadiskurssi, Kainuun Sanomissa huoli Kainuun työpaikoista ja aluetaloudellisesta kehityksestä. Kainuun ely-keskuksen rooli on olla molemmissa lehdissä epäluotettava toimija, jota muut toimijat kritisoivat puolueellisuudesta, pehmeistä toimista ja valvonnan laiminlyönnistä. Tarkastelluista toimijoista poliitikot pystyvät vahvimmin määräämään itse oman mediajulkisuutensa sisällön. Ympäristöministeri Ville Niinistö näyttäytyy uutisissa ensisijassa Talvivaaran vastustajana, kehitysministeri Heidi Hautala Talvivaaran vastuullisuutta peräänkuuluttavana toimijana. Helsingin Sanomissa paikallisia asukkaita, mökkiläisiä ja yrittäjiä koskevassa uutisoinnissa on tunnejournalistisia piirteitä: paikalliset ovat uutisissa uhreja, joiden kokemuksilla vedotaan lukijoiden tunteisiin. Kainuun Sanomissa nousee esiin paikallisten kyllääntyminen kaivoksen jatkuviin ongelmin, vaikkakin paikalliset muistavat myös Talvivaaran positiivisen merkityksen seudulle. Toimijoista mielenosoittajia kohdellaan uutisissa arvolatautuneimmin. Helsingin Sanomissa koijärveläinen diskurssi on luonnollistunut. Kun mielenosoittajat eivät täytä diskurssin mukaisia odotuksia, heihin yhdistetään uutisissa ironisia piirteitä. Kainuun Sanomissa koijärveläinen diskurssi ei ole yhtä voimakas, ja mielenosoittajat näyttäytyvät ensi sijassa vaikuttamaan pyrkivinä toimijoina.
Tutkielman aineisto koostuu 129 uutisesta, joista 47 on julkaistu Helsingin Sanomissa ja 82 Kainuun Sanomissa. Aineisto on kerätty marraskuussa 2012 ilmestyneistä lehdistä. Tuolloin Talvivaara sai kipsisakka-altaan vuodon vuoksi runsaasti mediahuomiota ja paikallisesta kriisistä kasvoi valtakunnallinen konflikti.
Teoreettiselta taustaltaan tutkielma on sosiaaliseen konstruktionismiin ja funktionaaliseen kielikäsityksen pohjautuvaa tekstin- ja diskurssintutkimusta. Tutkielmassa kieli nähdään todellisuuden merkityksellistäjänä. Se, miten kieltä käytetään tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa, vaikuttaa siihen, miten tämän yhteiskunnan ja kulttuurin jäsenet hahmottavat maailmaa.
Luonteeltaan tutkielma on kvalitatiivista tutkimusta. Aineistoa analysoidaan kolmen kielenpiirteen osalta: verbien luokittelun, semanttisten roolien ja nimeämisen. Tutkielmassa kielitiede yhdistyy yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen ja kulttuurintutkimukseen, kuitenkin niin että pääpaino on lingvistisessä analyysissä.
Tutkielman tulosten perusteella medialla on osansa Talvivaaran tapauksen konfliktoitumisessa. Sekä Helsingin Sanomissa että Kainuun Sanomissa Talvivaara-yhtiö nähdään ongelmana, joskin eri syistä. Helsingin Sanomissa ongelmapuheen taustalla vaikuttaa haittadiskurssi, Kainuun Sanomissa huoli Kainuun työpaikoista ja aluetaloudellisesta kehityksestä. Kainuun ely-keskuksen rooli on olla molemmissa lehdissä epäluotettava toimija, jota muut toimijat kritisoivat puolueellisuudesta, pehmeistä toimista ja valvonnan laiminlyönnistä. Tarkastelluista toimijoista poliitikot pystyvät vahvimmin määräämään itse oman mediajulkisuutensa sisällön. Ympäristöministeri Ville Niinistö näyttäytyy uutisissa ensisijassa Talvivaaran vastustajana, kehitysministeri Heidi Hautala Talvivaaran vastuullisuutta peräänkuuluttavana toimijana. Helsingin Sanomissa paikallisia asukkaita, mökkiläisiä ja yrittäjiä koskevassa uutisoinnissa on tunnejournalistisia piirteitä: paikalliset ovat uutisissa uhreja, joiden kokemuksilla vedotaan lukijoiden tunteisiin. Kainuun Sanomissa nousee esiin paikallisten kyllääntyminen kaivoksen jatkuviin ongelmin, vaikkakin paikalliset muistavat myös Talvivaaran positiivisen merkityksen seudulle. Toimijoista mielenosoittajia kohdellaan uutisissa arvolatautuneimmin. Helsingin Sanomissa koijärveläinen diskurssi on luonnollistunut. Kun mielenosoittajat eivät täytä diskurssin mukaisia odotuksia, heihin yhdistetään uutisissa ironisia piirteitä. Kainuun Sanomissa koijärveläinen diskurssi ei ole yhtä voimakas, ja mielenosoittajat näyttäytyvät ensi sijassa vaikuttamaan pyrkivinä toimijoina.