HPV-DNA -positiivisuuden vaikutus nuorten naisten elämänlaatuun
Eriksson, Tiina (2015)
2015
Kansanterveystiede - Public Health
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506221771
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506221771
Tiivistelmä
Kohdunkaulansyövän välttämättömän syyn, ihmisen papilloomaviruksen (HPV) -DNA -seulonta on lähitulevaisuudessa korvaamassa irtosolu- (papa-) näyteseulonnat Suomessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten seulonnan tuloksena saatu tieto positiivisesta HPV-DNA:sta ja sen mahdollisista vaikutuksista vaikuttaa nuorten naisten elämänlaatuun.
Tutkittavat rekrytoitiin vuonna 2004–2005 HPV-rokotetutkimukseen (HPV tai Hepatiitti A-rokote). Viimeisellä tutkimuskäynnillä ne, joilla todettiin positiivinen HPV-DNA, ohjattiin seurantaan. Seurantavaiheessa HPV-DNA- ja irtosolunäytteitä otettiin vuosittain. Terveyteen liittyvää elämänlaatua tutkittiin kahden puolentoista vuoden välein (toukokuussa 2010 ja marraskuussa 2011) postitettujen elämänlaatua kartoittavien kyselyiden avulla. Kyselyihin (RAND-36, EQ-5D VAS -osuus ja CECA-10) vastanneet 160 tutkittavaa jaettiin heille kerrotun HPV-DNA testin tuloksen mukaisesti ensimmäisen kyselyn vastaamisen hetkellä: positiivisiin ja -negatiivisiin ja toisen kyselyn kohdalla kolmeen ryhmään: positiivinen -> positiivinen, positiivinen -> negatiivinen, negatiivinen -> negatiivinen. Elämänlaadun muutosta arvioitiin kvantitatiivisin menetelmin ensimmäisen ja toisen kyselyn vastausten perusteella, eri ryhmien välisiä vastauksia verrattiin keskenään ja niitä verrattiin myös samanikäisten suomalaisten arvoihin.
Tietoisuus todetusta kohdunkaulan syöpäriskiä lisäävästä positiivisesta HPV-DNA:sta heikensi terveyteen liittyvää elämänlaatua fyysisen toimintakyvyn, kivuttomuuden ja koetun terveyden ulottuvuuksilla verrattuna samanikäiseen suomalaiseen verrokkiväestöön. HPV-DNA -positiivisuuden jatkuessa puolitoista vuotta terveys koettiin edelleen samanikäistä verrokkiväestöä huonommaksi. Todettu HPV-DNA -positiivisuus aiheutti alkuvaiheessa huolta ja pelkoa tilanteen pahenemisesta verrattuna niihin, joilla HPV-DNA oli muuttunut negatiiviseksi. Huoli ei heijastunut muihin mitattuihin elämänlaadun ulottuvuuksiin. Toistetussa mittauksessa, kun HPV-DNA -positiivisuutta seurattiin pidempään, huoli heikkeni. HPV-DNA -positiivisten HPV-rokotettujen ja Hepatiitti A -rokotettujen elämänlaadussa ei ollut eroavaisuutta.
Tutkimuksen perustella voidaan päätellä, että siirryttäessä laajempaan HPV-DNA -seulontaan on annettava riittävästi tietoa ja ohjausta HPV-infektioiden luonteesta, HPV-DNA - testauksesta ja sen tuloksista, jotta seulonta ei vaikuta heikentävästi elämänlaatuun.
Tutkittavat rekrytoitiin vuonna 2004–2005 HPV-rokotetutkimukseen (HPV tai Hepatiitti A-rokote). Viimeisellä tutkimuskäynnillä ne, joilla todettiin positiivinen HPV-DNA, ohjattiin seurantaan. Seurantavaiheessa HPV-DNA- ja irtosolunäytteitä otettiin vuosittain. Terveyteen liittyvää elämänlaatua tutkittiin kahden puolentoista vuoden välein (toukokuussa 2010 ja marraskuussa 2011) postitettujen elämänlaatua kartoittavien kyselyiden avulla. Kyselyihin (RAND-36, EQ-5D VAS -osuus ja CECA-10) vastanneet 160 tutkittavaa jaettiin heille kerrotun HPV-DNA testin tuloksen mukaisesti ensimmäisen kyselyn vastaamisen hetkellä: positiivisiin ja -negatiivisiin ja toisen kyselyn kohdalla kolmeen ryhmään: positiivinen -> positiivinen, positiivinen -> negatiivinen, negatiivinen -> negatiivinen. Elämänlaadun muutosta arvioitiin kvantitatiivisin menetelmin ensimmäisen ja toisen kyselyn vastausten perusteella, eri ryhmien välisiä vastauksia verrattiin keskenään ja niitä verrattiin myös samanikäisten suomalaisten arvoihin.
Tietoisuus todetusta kohdunkaulan syöpäriskiä lisäävästä positiivisesta HPV-DNA:sta heikensi terveyteen liittyvää elämänlaatua fyysisen toimintakyvyn, kivuttomuuden ja koetun terveyden ulottuvuuksilla verrattuna samanikäiseen suomalaiseen verrokkiväestöön. HPV-DNA -positiivisuuden jatkuessa puolitoista vuotta terveys koettiin edelleen samanikäistä verrokkiväestöä huonommaksi. Todettu HPV-DNA -positiivisuus aiheutti alkuvaiheessa huolta ja pelkoa tilanteen pahenemisesta verrattuna niihin, joilla HPV-DNA oli muuttunut negatiiviseksi. Huoli ei heijastunut muihin mitattuihin elämänlaadun ulottuvuuksiin. Toistetussa mittauksessa, kun HPV-DNA -positiivisuutta seurattiin pidempään, huoli heikkeni. HPV-DNA -positiivisten HPV-rokotettujen ja Hepatiitti A -rokotettujen elämänlaadussa ei ollut eroavaisuutta.
Tutkimuksen perustella voidaan päätellä, että siirryttäessä laajempaan HPV-DNA -seulontaan on annettava riittävästi tietoa ja ohjausta HPV-infektioiden luonteesta, HPV-DNA - testauksesta ja sen tuloksista, jotta seulonta ei vaikuta heikentävästi elämänlaatuun.