Varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten käyttäytymisen ongelmat kouluiässä
Kettunen, Eeva (2015)
2015
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506171756
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506171756
Tiivistelmä
Epilepsia on yleinen lastenneurologinen sairaus, jolle on tyypillistä ennustamattomat, toistuvat epileptiset kohtaukset. Epilepsia ei kuitenkaan ole pelkästään kohtauksia, vaan sitä sairastavilla lapsilla todetaan usein käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia. Erityisesti tarkkaavuuteen liittyvien ongelmien esiintyvyys on suurta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ja millaisia käyttäytymisen ongelmia varhain epilepsiaan sairastuneilla lapsilla esiintyy kouluiässä vanhempien ja opettajien arvioimana. Tämän lisäksi tutkittiin epilepsiaan liittyvien tekijöiden yhteyttä kyseisiin ongelmiin. Lopuksi tarkasteltiin, ovatko alle kouluiän kehitystaso tai kouluiässä esiintyneet oppimisvaikeudet yhteydessä havaittuihin käyttäytymisen ongelmiin.
Tutkimus oli osa vuonna 2004 alkanutta tutkimusprojektia, jossa selvitetään varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten neurokognitiivista suoriutumista ja sosiaalista toimintakykyä. Tutkimuksen kohteena ovat Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenneurologisen yksikön seurannassa olleet epilepsiaa sairastaneet 3–6-vuotiaat lapset (N = 64). Seurantatutkimus toteutettiin vuonna 2011 lasten ollessa 9–14-vuotiaita. Siihen osallistui alkuperäisestä kohortista 43 epilepsiaa keskimäärin yhdeksän vuotta sairastanutta lasta. Epilepsiaan liittyvät lääketieteelliset taustatiedot kerättiin lasten sairauskertomuksista. Lisäksi lasten vanhemmat ja opettajat arvioivat lapsen käyttäytymistä ja tarkkaavuutta kyselylomakkeiden (Child Behavior Checklist ja Conners’ Rating Scales – Revised) avulla.
Tulokset osoittivat, ettei suurimmalla osalla varhain epilepsiaan sairastuneista lapsista ollut vanhempien ja opettajien arvioimana käyttäytymisen ongelmia. Kliinisesti merkittäviä käyttäytymisen ongelmia arvioitiin olevan noin kolmasosalla tutkimukseen osallistuneista lapsista. Opettajat arvioivat ongelmia olevan hieman enemmän kuin vanhemmat. Varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten käyttäytymisen ongelmat ilmenivät kouluiässä tarkkaamattomuutena, sisään- ja ulospäin suuntautuneena ongelmakäyttäytymisenä sekä hyperaktiivisuutena.
Sekä vanhempien että opettajien arvioimiin käyttäytymisen ja tarkkaavuuden ongelmiin oli epilepsiaan liittyvänä tekijänä yhteydessä etiologia. Opettajien arvioimana myös epilepsian alkamisikä, kesto, kohtauskontrolli, lääkitys ja muut neurologiset diagnoosit olivat yhteydessä hyperaktiivisuuteen. Vanhempien arvioimana muut epilepsiaan liittyvät tekijät tai neurologiset diagnoosit eivät olleet yhteydessä käyttäytymisen ongelmiin.
Epilepsiaan liittyvien tekijöiden lisäksi lapsen kehitystaso ennen kouluikää sekä oppimisvaikeudet kouluiässä olivat yhteydessä käyttäytymisen ja tarkkaavuuden vaikeuksiin sekä vanhempien että opettajien arvioimana.
Tutkimus osoitti aikaisempien tutkimusten mukaisesti varhain epilepsiaan sairastuneilla lapsilla olevan kouluiässä keskimääräistä enemmän käyttäytymisen ongelmia. Mahdolliset käyttäytymisen ongelmat on hyvä huomioida kliinisessä työssä. Koska käyttäytymisen ongelmia esiintyy myös kohtauksettomilla lapsilla, tulee epilepsiaan sairastuneiden lasten käyttäytymistä ja tarkkaavuutta sekä niissä mahdollisesti esiintyviä ongelmia seurata riittävän pitkään myös kohtausten loppumisen jälkeen.
Tutkimus oli osa vuonna 2004 alkanutta tutkimusprojektia, jossa selvitetään varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten neurokognitiivista suoriutumista ja sosiaalista toimintakykyä. Tutkimuksen kohteena ovat Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenneurologisen yksikön seurannassa olleet epilepsiaa sairastaneet 3–6-vuotiaat lapset (N = 64). Seurantatutkimus toteutettiin vuonna 2011 lasten ollessa 9–14-vuotiaita. Siihen osallistui alkuperäisestä kohortista 43 epilepsiaa keskimäärin yhdeksän vuotta sairastanutta lasta. Epilepsiaan liittyvät lääketieteelliset taustatiedot kerättiin lasten sairauskertomuksista. Lisäksi lasten vanhemmat ja opettajat arvioivat lapsen käyttäytymistä ja tarkkaavuutta kyselylomakkeiden (Child Behavior Checklist ja Conners’ Rating Scales – Revised) avulla.
Tulokset osoittivat, ettei suurimmalla osalla varhain epilepsiaan sairastuneista lapsista ollut vanhempien ja opettajien arvioimana käyttäytymisen ongelmia. Kliinisesti merkittäviä käyttäytymisen ongelmia arvioitiin olevan noin kolmasosalla tutkimukseen osallistuneista lapsista. Opettajat arvioivat ongelmia olevan hieman enemmän kuin vanhemmat. Varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten käyttäytymisen ongelmat ilmenivät kouluiässä tarkkaamattomuutena, sisään- ja ulospäin suuntautuneena ongelmakäyttäytymisenä sekä hyperaktiivisuutena.
Sekä vanhempien että opettajien arvioimiin käyttäytymisen ja tarkkaavuuden ongelmiin oli epilepsiaan liittyvänä tekijänä yhteydessä etiologia. Opettajien arvioimana myös epilepsian alkamisikä, kesto, kohtauskontrolli, lääkitys ja muut neurologiset diagnoosit olivat yhteydessä hyperaktiivisuuteen. Vanhempien arvioimana muut epilepsiaan liittyvät tekijät tai neurologiset diagnoosit eivät olleet yhteydessä käyttäytymisen ongelmiin.
Epilepsiaan liittyvien tekijöiden lisäksi lapsen kehitystaso ennen kouluikää sekä oppimisvaikeudet kouluiässä olivat yhteydessä käyttäytymisen ja tarkkaavuuden vaikeuksiin sekä vanhempien että opettajien arvioimana.
Tutkimus osoitti aikaisempien tutkimusten mukaisesti varhain epilepsiaan sairastuneilla lapsilla olevan kouluiässä keskimääräistä enemmän käyttäytymisen ongelmia. Mahdolliset käyttäytymisen ongelmat on hyvä huomioida kliinisessä työssä. Koska käyttäytymisen ongelmia esiintyy myös kohtauksettomilla lapsilla, tulee epilepsiaan sairastuneiden lasten käyttäytymistä ja tarkkaavuutta sekä niissä mahdollisesti esiintyviä ongelmia seurata riittävän pitkään myös kohtausten loppumisen jälkeen.