Puoliso-omaishoitajien kokemuksia vertaistuesta
Hämäläinen, Salla-Tuulia (2015)
2015
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506171753
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506171753
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan puoliso-omaishoitajien kokemuksia vertaistuesta. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa omaishoitajien kokemuksista laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Tavoitteenani on saada tietoa myös siitä, minkälaisia vaikutuksia tällä sosiaalisen tuen muodolla, vertaistuella, on omaishoitajan arkeen. Tutkimuskysymykset ovat: Millaisia kokemuksia puolisoaan hoitavilla omaishoitajilla on vertaistuesta? Millaisia vaikutuksia vertaistuella on omais-hoitajan arkeen?
Ikääntyvän väestön hoivan järjestäminen on ajankohtainen yhteiskunnallinen kysymys. Kotihoitoon panostetaan, mutta lisäksi omaishoito ja läheisten hoitovastuukysymykset ovat ajankohtaisia. Tulevaisuudessa, kun 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa yli 600 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä, ei julkinen sektori todennäköisesti pysty vastaamaan tarvittavan hoivan ja hoidon tarpeeseen. Hyvinvointivaltion ja perheiden on enenevässä määrin jaettava vastuu hoivapalveluiden järjestämisestä. Omaishoitajien työn merkitys korostuu. Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelma valmistui keväällä 2014, jossa linjataan omaishoidon kehittämisen strategiset tavoitteet ja kehittämistoimenpiteet. Suomessa pyritään Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman avulla kiinnittämään erityistä huomiota omaishoitajien yhdenvertaisuuteen, asemaan ja jaksamisen tukemiseen. Vertaistuki nähdään yhtenä tärkeimpänä tukimuotona tarkasteltaessa omaishoitajien jaksamista ja hyvinvointia arjessa.
Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelun avulla kahdeksalta eläkeikäiseltä puolisoaan hoitavalta omaishoitajalta. Aineisto on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä. Aineistoa tarkasteltaessa on huomioitu myös Perttulan (2008) näkökulma kokemuksen tutkimiseen.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että puoliso-omaishoitajat kokevat vertaistuella olevan merkitystä jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin arjessa. Omaishoitajat antavat vertaistuelle monenlaisia merkityksiä. Aineistosta löytyi merkityksiä, jotka voitiin sijoittaa pääluokkiin: ryhmä, tieto ja tuki. Ryhmää tarkasteltaessa omaishoitajat liittävät siihen ennakko-odotukset ryhmästä, ryhmän sääntöjen merkityksen, luottamuksen, ryhmäytymisen, ryhmässä käsiteltävien aiheiden merkityksen, ohjaajan merkityksen sekä ympäristön ja tunnelman. Vertaistuessa tiedon saaminen ja jakaminen näyttäytyivät yhtä tärkeinä, samoin omaishoitoon liittyvän tiedon lisääntymisen merkitys. Tutkimustulosten perusteella omaishoitajat kokevat tukeen sisältyvän seuraavat elementit: voi-maantuminen, stressin ja ahdistuksen vähentyminen, rohkaistuminen, samaistuminen, yksinäisyyden helpottuminen, kokemusten jakaminen ja hiljainen ymmärrys. Ryhmää, tietoa ja tukea ilmentää joko negatiivisuus tai positiivisuus. Riippuen siitä, minkälaisen kokonaiskuvan koko ryhmän toiminta omaishoitajalle antaa. Tässä tutkimuksessa vertaistukiryhmä näyttäytyy omaishoitajille pääsääntöisesti positiivisessa merkityksessä.
SUMMARY: Spousal caregivers' experiences of peer support
Ikääntyvän väestön hoivan järjestäminen on ajankohtainen yhteiskunnallinen kysymys. Kotihoitoon panostetaan, mutta lisäksi omaishoito ja läheisten hoitovastuukysymykset ovat ajankohtaisia. Tulevaisuudessa, kun 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa yli 600 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä, ei julkinen sektori todennäköisesti pysty vastaamaan tarvittavan hoivan ja hoidon tarpeeseen. Hyvinvointivaltion ja perheiden on enenevässä määrin jaettava vastuu hoivapalveluiden järjestämisestä. Omaishoitajien työn merkitys korostuu. Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelma valmistui keväällä 2014, jossa linjataan omaishoidon kehittämisen strategiset tavoitteet ja kehittämistoimenpiteet. Suomessa pyritään Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman avulla kiinnittämään erityistä huomiota omaishoitajien yhdenvertaisuuteen, asemaan ja jaksamisen tukemiseen. Vertaistuki nähdään yhtenä tärkeimpänä tukimuotona tarkasteltaessa omaishoitajien jaksamista ja hyvinvointia arjessa.
Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelun avulla kahdeksalta eläkeikäiseltä puolisoaan hoitavalta omaishoitajalta. Aineisto on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä. Aineistoa tarkasteltaessa on huomioitu myös Perttulan (2008) näkökulma kokemuksen tutkimiseen.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että puoliso-omaishoitajat kokevat vertaistuella olevan merkitystä jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin arjessa. Omaishoitajat antavat vertaistuelle monenlaisia merkityksiä. Aineistosta löytyi merkityksiä, jotka voitiin sijoittaa pääluokkiin: ryhmä, tieto ja tuki. Ryhmää tarkasteltaessa omaishoitajat liittävät siihen ennakko-odotukset ryhmästä, ryhmän sääntöjen merkityksen, luottamuksen, ryhmäytymisen, ryhmässä käsiteltävien aiheiden merkityksen, ohjaajan merkityksen sekä ympäristön ja tunnelman. Vertaistuessa tiedon saaminen ja jakaminen näyttäytyivät yhtä tärkeinä, samoin omaishoitoon liittyvän tiedon lisääntymisen merkitys. Tutkimustulosten perusteella omaishoitajat kokevat tukeen sisältyvän seuraavat elementit: voi-maantuminen, stressin ja ahdistuksen vähentyminen, rohkaistuminen, samaistuminen, yksinäisyyden helpottuminen, kokemusten jakaminen ja hiljainen ymmärrys. Ryhmää, tietoa ja tukea ilmentää joko negatiivisuus tai positiivisuus. Riippuen siitä, minkälaisen kokonaiskuvan koko ryhmän toiminta omaishoitajalle antaa. Tässä tutkimuksessa vertaistukiryhmä näyttäytyy omaishoitajille pääsääntöisesti positiivisessa merkityksessä.
SUMMARY: Spousal caregivers' experiences of peer support