Tilintarkastajan rikosoikeudellinen vastuu Suomessa lakisääteisissä tehtävissä
Saarinen, Johanna (2015)
2015
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506171745
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506171745
Tiivistelmä
Talousrikollisuus ja sen torjunta ovat 2000-luvulla nousseet yhdeksi talouden mielenkiintoisimmista keskustelunaiheista. Talousrikollisuudella on yhteiskunnallisesti ajateltuna merkittävä vaikutus, sillä sen on arvioitu aiheuttavan Suomelle yhdessä harmaan talouden kanssa 5–7 miljardin euron tappiot vuodessa.
On mahdollista, että tilinpäätös saattaa laillisen tilintarkastuksen jälkeenkin olla olennaisesti harhaanjohtava tai sisältää oleellisia ja jopa tahallisia virheitä. Tällöin myös itse tilintarkastaja voi joutua vastuuseen tekojensa ja laiminlyöntiensä seurauksena. Tilintarkastajan lainvastainen toiminta saattaa osaltaan myös edistää taloudellista rikollisuutta ja aiheuttaa täten tilintarkastajan vastuukysymysten realisoinnin. Totuudenmukaisella tilintarkastuksella on keskeinen asema markkinoiden luottamuksen ylläpitämisessä.
Tilintarkastajan vastuu jaetaan kolmeen osa-alueeseen, joista rikosoikeudellinen vastuu on voimakkain vastuumuoto. Rikosoikeudellinen vastuu syntyy, kun tilintarkastaja tekee laissa rangaistavaksi säädetyn teon, josta voidaan tuomita rangaistus. Rikosoikeudellista sanktiota pidetään yleensä perusteltuna tilanteessa, jossa yksityisoikeudellinen seuraamusuhka ei aiheuta riittävän tehokkaita seuraamuksia.
Tutkielman tavoitteena oli tutkia, minkälaista on tilintarkastajan rikosoikeudellinen vastuu Suomessa lakisääteisiä tehtäviä suorittaessaan. Tavoitteeseen pyrittiin selvittämällä, mitkä syyt johtavat pääasiassa rikosoikeudellisen vastuun mahdolliseen toteutumiseen tai sen toteutumattomuuteen. Kokonaiskuvaa laajennettiin käytäntöön erilaisten oikeustapausanalyysien avulla. Tutkielmassa huomioitiin myös tilintarkastuslain kokonaisuudistuksen tuoma mahdollinen vaikutus tilintarkastajan rikosvastuumuotoihin. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena.
Teoreettisen viitekehyksen perusteella voidaan todeta, että tilintarkastajan rikosoikeudellisia vastuuperusteita on olemassa useita. Käytännössä tilintarkastajien rikosvastuu ei ole kuitenkaan toteutunut kovinkaan usein: vuosien 1995–2014 välillä tilintarkastaja on ollut epäiltynä lainvastaisesta toiminnasta ainoastaan kolmessa eri oikeustapauksessa. Tätä tosiasiaa tukee myös tutkielmassa esitettävä tilastotieto. Tutkielmassa havaittiin, että syitä rikosvastuun realisoitumattomuudelle on olemassa useita, mutta näistä yleisimpinä voitaneen pitää talousrikollisuuden luonteelle tyypillistä piilorikollisuuta, maallikkotilintarkastusta sekä eri vastuumuotojen yhtäaikaista realisoitumista.
On mahdollista, että tilinpäätös saattaa laillisen tilintarkastuksen jälkeenkin olla olennaisesti harhaanjohtava tai sisältää oleellisia ja jopa tahallisia virheitä. Tällöin myös itse tilintarkastaja voi joutua vastuuseen tekojensa ja laiminlyöntiensä seurauksena. Tilintarkastajan lainvastainen toiminta saattaa osaltaan myös edistää taloudellista rikollisuutta ja aiheuttaa täten tilintarkastajan vastuukysymysten realisoinnin. Totuudenmukaisella tilintarkastuksella on keskeinen asema markkinoiden luottamuksen ylläpitämisessä.
Tilintarkastajan vastuu jaetaan kolmeen osa-alueeseen, joista rikosoikeudellinen vastuu on voimakkain vastuumuoto. Rikosoikeudellinen vastuu syntyy, kun tilintarkastaja tekee laissa rangaistavaksi säädetyn teon, josta voidaan tuomita rangaistus. Rikosoikeudellista sanktiota pidetään yleensä perusteltuna tilanteessa, jossa yksityisoikeudellinen seuraamusuhka ei aiheuta riittävän tehokkaita seuraamuksia.
Tutkielman tavoitteena oli tutkia, minkälaista on tilintarkastajan rikosoikeudellinen vastuu Suomessa lakisääteisiä tehtäviä suorittaessaan. Tavoitteeseen pyrittiin selvittämällä, mitkä syyt johtavat pääasiassa rikosoikeudellisen vastuun mahdolliseen toteutumiseen tai sen toteutumattomuuteen. Kokonaiskuvaa laajennettiin käytäntöön erilaisten oikeustapausanalyysien avulla. Tutkielmassa huomioitiin myös tilintarkastuslain kokonaisuudistuksen tuoma mahdollinen vaikutus tilintarkastajan rikosvastuumuotoihin. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena.
Teoreettisen viitekehyksen perusteella voidaan todeta, että tilintarkastajan rikosoikeudellisia vastuuperusteita on olemassa useita. Käytännössä tilintarkastajien rikosvastuu ei ole kuitenkaan toteutunut kovinkaan usein: vuosien 1995–2014 välillä tilintarkastaja on ollut epäiltynä lainvastaisesta toiminnasta ainoastaan kolmessa eri oikeustapauksessa. Tätä tosiasiaa tukee myös tutkielmassa esitettävä tilastotieto. Tutkielmassa havaittiin, että syitä rikosvastuun realisoitumattomuudelle on olemassa useita, mutta näistä yleisimpinä voitaneen pitää talousrikollisuuden luonteelle tyypillistä piilorikollisuuta, maallikkotilintarkastusta sekä eri vastuumuotojen yhtäaikaista realisoitumista.