Semmonen villapaita, ei kauheesti korkokenkiä : Aamulehden verkkovideoiden tuotanto vuonna 2014
Kangasluoma, Emilia (2015)
2015
Visuaalisen journalismin maisteriopinnot - Master's Programme in Visual Journalism
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506161737
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506161737
Tiivistelmä
Media-ala elää kovassa murroksessa. Sanomalehtien tilaajamäärät hupenevat ja mainostajat katoavat. Kaikki siirtyy internetiin. Netissä piilee myös mahdollisuus: verkkovideot.
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Aamulehden verkkovideoiden asemaa ja strategioita vuonna 2014. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi sanomalehdet tekevät verkkovideoita, kuka niitä tekee ja kuka niitä katsoo. Lisäksi tutkin verkkovideoiden tulevaisuutta. Tämä on tapaustutkimus Aamulehden verkkovideoiden tuotannosta, mutta tutkin verkkovideoita myös laajemmassa mittakaavassa. Verkkovideoiden julkaisualusta eli internet on globaali, joten myös videot ovat ainakin periaatteessa globaaleja.
Tutkimus on jatkoa Anssi Männistön ja Jenni Mäenpään vuonna 2009 tekemälle tutkimukselle suomalaisten sanomalehtien verkkovideoiden tilasta ”Kun kaikki videoivat kaikkea. Liikkuva kuva sanomalehden sivuilla”. Selvitän tutkimuksessani, miten videot ja strategiat ovat muuttuneet vuoden 2009 jälkeen.
Tutkimuksen aineisto koostuu Aamulehden videoista ja videoalustasta sekä neljän Aamulehden työntekijän ja yhden Ilta-Sanomien työntekijän haastatteluista. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Jokaisella haastatellulla oli takana vuosikymmenien työurat, eli haastatellut olivat varsin kokeneita journalisteja. Haastatteluja analysoin sisällönanalyysillä.
Pro gradu -tutkielmastani käy ilmi, että verkkovideoiden tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin luotetaan vahvasti Aamulehdessä. Eri tasoisia videoita tehdään valtava määrä, mutta verkkovideoiden asema sanomalehden hierarkiassa ei kuitenkaan ole vielä selvää ja moni asia vaatii parannusta. Esimerkiksi kuvaajien ja toimittajien kouluksen puute ja välillä tekniikkakin häiritsevät videoiden tekoa ja julkaisua, eikä videoiden katsojia tunneta.
Tulevaisuudessa kannattaisikin panostaa nimenomaan videoiden tekijöiden koulutukseen sekä verkkovideoiden katsojien kartoittamiseen, sillä tutkimukseni perusteella videot eivät ole lähtemässä minnekään.
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Aamulehden verkkovideoiden asemaa ja strategioita vuonna 2014. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi sanomalehdet tekevät verkkovideoita, kuka niitä tekee ja kuka niitä katsoo. Lisäksi tutkin verkkovideoiden tulevaisuutta. Tämä on tapaustutkimus Aamulehden verkkovideoiden tuotannosta, mutta tutkin verkkovideoita myös laajemmassa mittakaavassa. Verkkovideoiden julkaisualusta eli internet on globaali, joten myös videot ovat ainakin periaatteessa globaaleja.
Tutkimus on jatkoa Anssi Männistön ja Jenni Mäenpään vuonna 2009 tekemälle tutkimukselle suomalaisten sanomalehtien verkkovideoiden tilasta ”Kun kaikki videoivat kaikkea. Liikkuva kuva sanomalehden sivuilla”. Selvitän tutkimuksessani, miten videot ja strategiat ovat muuttuneet vuoden 2009 jälkeen.
Tutkimuksen aineisto koostuu Aamulehden videoista ja videoalustasta sekä neljän Aamulehden työntekijän ja yhden Ilta-Sanomien työntekijän haastatteluista. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Jokaisella haastatellulla oli takana vuosikymmenien työurat, eli haastatellut olivat varsin kokeneita journalisteja. Haastatteluja analysoin sisällönanalyysillä.
Pro gradu -tutkielmastani käy ilmi, että verkkovideoiden tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin luotetaan vahvasti Aamulehdessä. Eri tasoisia videoita tehdään valtava määrä, mutta verkkovideoiden asema sanomalehden hierarkiassa ei kuitenkaan ole vielä selvää ja moni asia vaatii parannusta. Esimerkiksi kuvaajien ja toimittajien kouluksen puute ja välillä tekniikkakin häiritsevät videoiden tekoa ja julkaisua, eikä videoiden katsojia tunneta.
Tulevaisuudessa kannattaisikin panostaa nimenomaan videoiden tekijöiden koulutukseen sekä verkkovideoiden katsojien kartoittamiseen, sillä tutkimukseni perusteella videot eivät ole lähtemässä minnekään.