Yhteiskuntasopimuksen mahdottomuudesta : Leibnizin Hobbes- ja Locke-kritiikin luonne, taustat ja lähtökohdat

Abstract

Tutkin Gottfried Wilhelm Leibnizin esittämiä kritiikkejä Thomas Hobbesia ja John Lockea sekä heidän yhteiskuntasopimusteorioitaan kohtaan. Tutkielman aineisto koostuu Leibnizin, Hobbesin ja Locken merkittävimmistä filosofisista sekä yhteiskunnallisista teksteistä. Leibniz tunnetaan ensisijaisesti hänen metafyysisestä monadi-opistaan ja usein hänen yhteiskunnallinen ajattelunsa on jäänyt vähemmälle huomiolle etenkin politiikan tutkimuksessa.

Tutkielman tutkimusmenetelmänä hyödynnän Quentin Skinnerin kehittelemää käsitehistoriallista metodia. Metodissa korostetaan kontekstia, niin praktista kuin ideologista, tarkasteltavien tekstien ja ajattelijoiden taustalla. Kun kirjoitettujen tekstien kontekstit on otettu analyysissä huomioon, saadaan parempi ymmärrys siitä, mitkä tekijät ovat motivoineet kirjoittajaa kirjoittamaan kyseisen tekstin. Näin ollen keskityin tutkielmassa kartoittamaan 1600-luvun Euroopassa vallinneita yhteiskunnallisia olosuhteita. Erityisesti käsittelen Leibnizin kritiikin praktisia taustoja ja ideologisia lähtökohtia. Keskityn kritiikin tarkastelussa tietoon ja sen alkuperään, luonnollisiin oikeuksiin sekä suvereniteettiin, jotka kaikki ovat keskeisiä tekijöitä Hobbesin ja Locken yhteiskuntasopimusteorioissa. Lisäksi tuon esille 1600-luvun tyypillistä aikalaiskritiikkiä, jotta Leibnizin kritiikki ei tule irrotetuksi kontekstistaan ja täten tulkituksi väärin.

Tutkimustulokseni osoittivat, että Leibnizilla on näkemyseroja yhteiskuntasopimusteoriasta Hobbesin ja Locken kanssa. Keskeisinä motivoivina tekijöinä Leibnizin kritiikkien taustalla ilmeni 1600-luvun alun vuosikymmeninä riehunut kolmikymmenvuotinen sota sekä skolastiikan valta-aseman hiljattainen murentuminen akateemisessa maailmassa. Leibniz puolusti aktiivisesti skolastiikan asemaa. Lisäksi paljastui, että Leibnizin esittämä kritiikki on Hobbesia kohtaan kokonaisvaltaisempaa kuin mitä se on Lockea kohtaan. Syyt tähän on havaittavissa kontekstin tarkkailulla. Leibnizin kritiikki Hobbesia kohtaan edustaa pääosin tyypillistä aikalaiskritiikkiä, mutta Lockea kohtaan esitetty kritiikki eroaa paikoittain aikalaiskritiikistä. Leibniz ei esimerkiksi kommentoi lainkaan Locken yhteiskuntasopimusteorian keskeistä elementtiä, omaisuutta, toisin kuin muut aikalaiskriitikot.

THE IMPOSSIBILITY OF SOCIAL CONTRACT: Nature, Backgrounds and Bases in Leibniz's criticism towards Hobbes and Locke

This thesis I study the criticisms of Thomas Hobbes and John Locke presented by Gottfried Wilhelm Leibniz, especially the criticisms of their social contract theory. Focus in this thesis will be on the major philosophical and societal works of each thinker. Leibniz is usually known from his metaphysical theory of monads and therefore his thought about society has often been neglected in political science.

In this thesis I will apply the method presented by Quentin Skinner. Skinner’s method emphasizes context, both practical and ideological, behind the texts. This method will give understanding on why the texts were originally written and what events have motivated the writes to write them. Therefore I will focus on mapping out the events and conditions, which occurred in the seventeenth century. I especially focus on practical background and ideological bases of Leibniz’s criticism. In the analysis, the main focus of Leibniz’s criticism is on knowledge and its origins, natural law and sovereignty.

As a result from the analysis, Leibniz did indeed have a difference of opinion with both Hobbes and Locke. Key motivating factors behind Leibniz’s criticism were the thirty-years war and the scholasticism’s loss of power in the academic world. Leibniz himself actively tried to defend scholasticism. Analysis also shows, that Leibniz’s criticism is more well-rounded in the case of Hobbes than it is in the case of Locke. Reason behind this observation can be found by looking the context. Leibniz’s criticism towards Hobbes can be seen as a semi-typical criticism of its era. In Locke’s case Leibniz’s criticism does not follow the typical paths of criticism presented in that time. Leibniz, for example, does not comment at all about Locke’s theory of property, which was a typical criticism toward Locke in that time.