Maankuulu manserock : Vuonna 85 -elokuvan arvostelut tamperelaisen ilmiön määrittelijöinä
Lehtonen, Jenna (2015)
2015
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506161725
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506161725
Tiivistelmä
Manserock on ilmiötasolla enemmän kuin musiikkia. Se on osa kansakuntamme kulttuurista muistia – sukupolvikokemus, joka vaikuttaa yhä tässä ajassa. Tämä pro gradu -tutkielma kertoo ilmiöstä, joka on säilynyt hengissä yli 30 vuoden ajan. Ilmiöstä, jolle ei ole koskaan ollut olemassa varsinaista oikeaoppista sanakirjamääritelmää.
Manserock on meissä itsessämme. Sen sisältö ja merkitykset riippuvat täysin siitä, keneltä asiasta erehtyy kysymään. Esitän tässä pro gradu -tutkielmassa kysymykseni Vuonna 85 -elokuvasta kirjoitetuille elokuva-arvioille. Otan laadullisen sisällönanalyysin avulla selvää, millaisia merkityksiä ja artikulaatioita elokuvaan kohdistuvat arviot tuottavat manserock -nimisestä ilmiöstä ja minkälaista kulttuurista muistia tekstit rakentavat. Perehdyn, millaisiin asioihin manserock artikuloidaan ja minkälaista muistijälkeä näillä kytkennöillä tuotetaan. Aineistonani on 14 elokuva-arviota, jotka julkaistiin internetissä tammikuussa vuonna 2013. Teoreettisena viitekehyksenä käytän kulttuurisen muistin käsitettä. Käsite artikulaatio toimii tutkimuksessani työvälineenä, jolla muistia rakennetaan.
Tutkimuksesta selviää, että elokuvakritiikki kytkee manserock-ilmiön erityisesti 1980-lukuun kuuluvaksi sukupolvikokemukseksi, jossa musiikilla on valtava merkitys. Arviot liittävät ilmiön vahvasti menneisyyteen, joka artikuloituu kaipuuseen, tunteisiin ja muistoihin. Vahvimmat kritiikistä kumpuavat teemat, joihin manserock-ilmiö kytketään, ovat nostalgia, paikallisuus ja populaarikulttuuri.
Manserock on meissä itsessämme. Sen sisältö ja merkitykset riippuvat täysin siitä, keneltä asiasta erehtyy kysymään. Esitän tässä pro gradu -tutkielmassa kysymykseni Vuonna 85 -elokuvasta kirjoitetuille elokuva-arvioille. Otan laadullisen sisällönanalyysin avulla selvää, millaisia merkityksiä ja artikulaatioita elokuvaan kohdistuvat arviot tuottavat manserock -nimisestä ilmiöstä ja minkälaista kulttuurista muistia tekstit rakentavat. Perehdyn, millaisiin asioihin manserock artikuloidaan ja minkälaista muistijälkeä näillä kytkennöillä tuotetaan. Aineistonani on 14 elokuva-arviota, jotka julkaistiin internetissä tammikuussa vuonna 2013. Teoreettisena viitekehyksenä käytän kulttuurisen muistin käsitettä. Käsite artikulaatio toimii tutkimuksessani työvälineenä, jolla muistia rakennetaan.
Tutkimuksesta selviää, että elokuvakritiikki kytkee manserock-ilmiön erityisesti 1980-lukuun kuuluvaksi sukupolvikokemukseksi, jossa musiikilla on valtava merkitys. Arviot liittävät ilmiön vahvasti menneisyyteen, joka artikuloituu kaipuuseen, tunteisiin ja muistoihin. Vahvimmat kritiikistä kumpuavat teemat, joihin manserock-ilmiö kytketään, ovat nostalgia, paikallisuus ja populaarikulttuuri.