Hinting at the Existence of Chaos : the Role of Semantics in the Complementation and Change of the Verb Hint in Recent Centuries

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan englannin kielen verbin hint komplementaatiota ja muutosta viime vuosisatojen aikana. Tutkielmassa esitellään elektroniseen korpusmateriaaliin pohjautuva, kielen muutosta havainnollistava diakroninen tutkimus, joka kohdistuu britannianenglantiin. Tarkastelun kohteena on kirjoitettu kieli. Englannin verbiä hint sekä sen taivutusmuotoja hints, hinting ja hinted tutkitaan neljältä peräkkäiseltä ajanjaksolta, vuodesta 1710 aina vuoteen 1993. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on havainnollistaa verbin kehitystä viime vuosisatojen aikana.Konkreettisesti tämä toteutetaan selvittämällä millaisten komplementaatiorakenteiden kanssa verbi esiintyy, sekä tutkimalla ja vertaamalla näissä vuosien varrella tapahtuneita muutoksia.

Tekstit, joihin tutkimus pohjautuu, ovat lähtöisin kahdesta eri korpuksesta. Vuodet 1710 – 1920 käsittävä historiallinen materiaali on peräisin The Corpus of Late Modern English Texts, version 3.0 (CLMET3.0) -korpuksesta. Nykypäivän käyttöä kuvaavat tekstit on puolestaan ammennettu The British National Corpus (XML Edition) (BNC) -korpuksesta. Nykymateriaalia edustamaan valittiin BNC, sillä vaikka se sisältääkin kaunokirjallista tekstimateriaalia aina vuodesta 1964 alkaen, on valtaosa sen sisällöstä (yli 91%) kuitenkin tuotettu vuosien 1985 – 1993 aikana (Burnard 2007:1.3), tarjoten näin verrattain tuoreen otoksen verbin nykykäytöstä britannianenglannissa.

Tutkielma on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa avataan komplementaatioon liittyviä keskeisiä käsitteitä, esitellään teoreettinen viitekehys sekä perehdytään tutkimuksessa käytettyihin korpuksiin. Ensimmäisen osan päättää keskustelu verbistä hint, jossa käydään läpi eri tietoteosten näkemyksiä niin itse verbin merkityksestä, kuin tälle tyypillisistä syntaktisista ominaisuuksista. Tutkielman toinen osa on korpustutkimuksen esittely- ja analyysiosio, jossa tutkimuksen tulokset käydään läpi kronologisessa järjestyksessä. Tutkielman päättää tulosten vertailu ja näistä keskustelu.

Tutkimus osoittaa, että verbin hint käyttö on tutkittavalla ajanjaksolla vähentynyt. Samaan aikaan tavassa, jolla verbiä käytetään, on tapahtunut huomattava muutos. Historiallisessa materiaalissa verbin pääasiallinen käyttötapa on ollut kuvata tiedonvälitystapahtumaa, jossa henkilö A välittää tietosisällön C vastaanottajalle B. Vastaanottaja B yksilöidään tarvittaessa rakenteella to NP, ja näkökulma verbin kuvaamaan toimintaan on ulkopuolinen: itse tapa, jolla tietosisältö välitetään, jää lukijalle epäselväksi. Tutkittavalla ajanjaksolla tämän käyttötavan rinnalle on noussut toinen, vahvasti kilpaileva käyttötapa, jossa näkökulma kääntyy tapahtuman sisäpuolelle verbin kuvatessa tiedon vastaanottajan sisäistä kokemusta. Uudessa käyttötavassa aktiivilauseen subjekti A korvautuu aistihavainnon kohteella, joka on jotakin muuta, kuin inhimillinen agentti. Samanaikaisesti entisestä vastaanottajasta B muodostuu tapahtuman uusi, epäsuora toimija – kokija (B). Kilpaileva käyttötapa on historiallista seikkaperäisempi. Kokija (B) ilmaistaan epäsuorasti, mutta komplementeilla osoitettavia temaattisia osatekijöitä jää jäljelle yhä kaksi: aistihavainto A, sekä tietosisältö C. Lisäksi historiallisesta käyttötavasta poiketen myös itse tiedonvälitystapa ilmenee: tietosisältö C on kokijan (B) oma johtopäätös havainnosta / kokemuksesta A. Uuden käyttötavan nousu heijastuu näkyvästi verbin komplementaatiossa: sekä vastaanottajaa osoittavan to NP -rakenteen käytön kuihtumisena, että eri komplementtivarianttien yleisenä yksipuolistumisena tulkitsijakeskeisen merkityksen itseensä vahvimmin sitouttaneen at + NP -rakenteen noustessa verbin hint selvästi yleisimmäksi komplementtirakenteeksi nykyisessä britannianenglannissa.