La thématique de la pluie dans Les Champs d’honneur et Des hommes illustres de Jean Rouaud
Pynnönen, Saara (2015)
Pynnönen, Saara
2015
Ranskan kieli - French Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506121693
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506121693
Tiivistelmä
Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena on tutkia sateen teemaa Jean Rouaud’n osittain omaelämäkerrallisessa romaanikokoelmassa, jossa se muodostaa yhden toistuvista teemoista. Tutkimusaineisto koostuu kokoelman kahdesta ensimmäisestä teoksesta, joista ensimmäinen, Les Champs d’honneur, voitti maineikkaan Prix Goncourt –palkinnon julkaisuvuonnaan (1990). Kokoelman toinen romaani, Des hommes illustres (1993), jatkaa Rouaud’n suvun tarinaa, keskittyen erityisesti kirjailijan isään. Kokonaisuudessaan viisiosainen kokoelma käsittelee Rouaud’n suvun eri jäseniä, tuoden ensimmäisissä teoksissa esiin myös maailmansotien kauheudet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin sade teemana ilmenee romaaneissa, sekä mitä merkityksiä se voi omaksua erityisesti liittyen aistimuksiin, jotka ovat vahvasti läsnä Rouaud’n teoksissa.
Tutkimuksen ensimmäinen osio käsittelee kritiikkiä yleisesti terminä, sekä kriittistä tematiikkaa teoriana ja tutkimusmenetelmänä. Ensiksi käydään läpi kritiikin kehityksen vaiheita ja eri suuntauksia, keskittyen erityisesti kritiikkiin luomisen näkökulmasta. Kyseinen näkökulma korostaa teosta kritiikin lähtöpisteenä ja kriitikkoa henkilönä, joka osallistuu teoksen ”uudelleenluomiseen” sen puutteiden esilletuomisen sijasta. Toiseksi käsitellään kriittisen tematiikan perusteita sekä sen määritelmää teemasta käsitteenä. Tutkimusmenetelmänä käytän Jean-Pierre Richardin lähestymistapaa, joka pohjautuu luomista korostavaan kritiikkiin, korostaen erityisesti aisteja ja niiden huomioimista teeman analysoinnissa. Tutkielmassani selvitän aistien yhteyttä sateen teemaan sekä niiden luomia merkityksiä. Richardin menetelmän lisäksi käytän motiivin, johtoaiheen (leitmotiv) ja toposin käsitteitä Ducrot’n ja Todorovin määritteleminä teeman toistuvien variaatioiden analysoinnissa.
Analyysiosiossa määritellään mihin kirjallisuudenlajiin Rouaud’n teokset kuuluvat, analysoiden omaelämäkertaa lajina sekä sen kehitystä uusiin alalajeihin, kuten autofiktioon. Tämän jälkeen tarkastellaan sateen ja sen eri variaatioiden ilmenemistä molemmissa teoksissa Richardin menetelmän avulla. Sade esiintyy yleensä tiettynä variaationa, ottaen usein joko negatiivisen tai positiivisen roolin. Sillä on kyky toimia vainoavana elementtinä, mutta myös lohduttajana, sovittelijana tai liittolaisena. Aistit toimivat teemaa korostavana elementteinä, etenkin positiivisten sateiden yhteydessä.
Tutkimuksen ensimmäinen osio käsittelee kritiikkiä yleisesti terminä, sekä kriittistä tematiikkaa teoriana ja tutkimusmenetelmänä. Ensiksi käydään läpi kritiikin kehityksen vaiheita ja eri suuntauksia, keskittyen erityisesti kritiikkiin luomisen näkökulmasta. Kyseinen näkökulma korostaa teosta kritiikin lähtöpisteenä ja kriitikkoa henkilönä, joka osallistuu teoksen ”uudelleenluomiseen” sen puutteiden esilletuomisen sijasta. Toiseksi käsitellään kriittisen tematiikan perusteita sekä sen määritelmää teemasta käsitteenä. Tutkimusmenetelmänä käytän Jean-Pierre Richardin lähestymistapaa, joka pohjautuu luomista korostavaan kritiikkiin, korostaen erityisesti aisteja ja niiden huomioimista teeman analysoinnissa. Tutkielmassani selvitän aistien yhteyttä sateen teemaan sekä niiden luomia merkityksiä. Richardin menetelmän lisäksi käytän motiivin, johtoaiheen (leitmotiv) ja toposin käsitteitä Ducrot’n ja Todorovin määritteleminä teeman toistuvien variaatioiden analysoinnissa.
Analyysiosiossa määritellään mihin kirjallisuudenlajiin Rouaud’n teokset kuuluvat, analysoiden omaelämäkertaa lajina sekä sen kehitystä uusiin alalajeihin, kuten autofiktioon. Tämän jälkeen tarkastellaan sateen ja sen eri variaatioiden ilmenemistä molemmissa teoksissa Richardin menetelmän avulla. Sade esiintyy yleensä tiettynä variaationa, ottaen usein joko negatiivisen tai positiivisen roolin. Sillä on kyky toimia vainoavana elementtinä, mutta myös lohduttajana, sovittelijana tai liittolaisena. Aistit toimivat teemaa korostavana elementteinä, etenkin positiivisten sateiden yhteydessä.