Rakastuneen identiteetti: nuoren minuuden rakentuminen postmodernissa nuortenromanssissa Kari Levolan Tahdon-, ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa -romaaneissa
Perälä, Elina (2015)
2015
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506111689
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506111689
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään nuoren identiteetin rakentumista rakkaussuhteessa ja postmodernissa romanssissa Kari Levolan nuortenromaanissa Tahdon (1999) ja Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenromaanissa Valoa valoa valoa (2011). Teosten keskeiset teemat ovat rakkaus ja nuoren identiteetti, ja tutkielmassa havainnollistuvat postmodernin kirjallisuuden tavat kuvata kyseisiä aihealueita aiemmista kirjallisista aikakausista poikkeavalla, mutta myös kirjallisuuden traditioon dialogisen suhteensa säilyttäneellä tavalla.
Tutkielman keskeisin tutkimuskysymys on, millä tavoin rakkaus ja suhde rakastettuun vaikuttavat kohdeteosten nuorten kertoja-päähenkilöiden identiteetteihin. Rakkauden ja identiteetin välisten kytkösten lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin postmodernin aikakauden ja postmodernin kirjallisuuden painotukset toteutuvat kohdeteoksissa. Tutkielmassa keskitytään tutkimuskysymyksiin vastattaessa erityisesti postmodernille kirjallisuudelle tyypilliseen runsaaseen intertekstuaalisuuteen, mutta myös muut kirjalliset keinot ja postmoderniin aikakauteen liitetyt, ihmistä ja tämän ulkopuolista todellisuutta koskevat ajatusmallit tulevat esiin. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii nuortenkirjallisuuteen perehtyneen tutkimuksen lisäksi postmoderniin, ja erityisesti postmoderniin romanssiin keskittynyt kirjallisuudentutkimus.
Tärkeä tutkimustulos on, että nuoren identiteetti kokee radikaaleja muutoksia rakkaussuhteen myötä, ja että kohdeteoksissa identiteetin ja rakkauden kuvaus on sidoksissa postmoderneihin tyylikeinoihin ja temaattisiin kysymyksenasetteluihin. Ennen kaikkea tutkimus osoittaa oikeaksi postmodernin kirjallisuuden lajihybridisyyden eli sekalajisuuden. Romanssi- ja nuortenkirjallisuuden piirteiden ja teemojen yhdistyessä kohdeteoksissa toisiinsa ei Tahdon ja Valoa valoa valoa -romaaneja ole syytä tarkastella nuortenromaaneina, vaan nuortenromansseina. Nuortenromanssin käsitteen käyttöönotto mahdollistaa sen, että nuortenkirjallisuuden identiteetin etsimisen pääteeman lisäksi myös romanssin rakkautta ja rakastumista koskeva kuvaus otetaan tasavertaisena teemana huomioon.
Tutkielman keskeisin tutkimuskysymys on, millä tavoin rakkaus ja suhde rakastettuun vaikuttavat kohdeteosten nuorten kertoja-päähenkilöiden identiteetteihin. Rakkauden ja identiteetin välisten kytkösten lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin postmodernin aikakauden ja postmodernin kirjallisuuden painotukset toteutuvat kohdeteoksissa. Tutkielmassa keskitytään tutkimuskysymyksiin vastattaessa erityisesti postmodernille kirjallisuudelle tyypilliseen runsaaseen intertekstuaalisuuteen, mutta myös muut kirjalliset keinot ja postmoderniin aikakauteen liitetyt, ihmistä ja tämän ulkopuolista todellisuutta koskevat ajatusmallit tulevat esiin. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii nuortenkirjallisuuteen perehtyneen tutkimuksen lisäksi postmoderniin, ja erityisesti postmoderniin romanssiin keskittynyt kirjallisuudentutkimus.
Tärkeä tutkimustulos on, että nuoren identiteetti kokee radikaaleja muutoksia rakkaussuhteen myötä, ja että kohdeteoksissa identiteetin ja rakkauden kuvaus on sidoksissa postmoderneihin tyylikeinoihin ja temaattisiin kysymyksenasetteluihin. Ennen kaikkea tutkimus osoittaa oikeaksi postmodernin kirjallisuuden lajihybridisyyden eli sekalajisuuden. Romanssi- ja nuortenkirjallisuuden piirteiden ja teemojen yhdistyessä kohdeteoksissa toisiinsa ei Tahdon ja Valoa valoa valoa -romaaneja ole syytä tarkastella nuortenromaaneina, vaan nuortenromansseina. Nuortenromanssin käsitteen käyttöönotto mahdollistaa sen, että nuortenkirjallisuuden identiteetin etsimisen pääteeman lisäksi myös romanssin rakkautta ja rakastumista koskeva kuvaus otetaan tasavertaisena teemana huomioon.