"Lähdin eilen vieraan mukaan" : uskoton nainen suomalaisten naissanoittajien 2000-luvun alun pop-lyriikassa
Haapamäki, Hanna (2015)
2015
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506111688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506111688
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen uskottoman naisen kuvausta suomalaisten naissanoittajien naisartisteille kirjoittamissa 2000-luvun alun pop-kappaleissa. Aineistoni koostuu Chisun, Erinin, Maija Vilkkumaan, Paula Vesalan ja Mira Luodin, Mariskan, Heli Kajon, Jipun sekä Laura Närhen ja Anna-Leena Härkösen sanoittamista tekstistä. Tutkin tekstejä lajitutkimuksellisesta tulkintakehyksestä käsin vertaillen teksteissä rakentuvia uskottoman naisen representaatioita 1800-luvun klassisen aviorikosromaanin perinteeseen sekä asettaen tekstejä rinnakkain myös romanssin konventioiden kanssa. Erittelen kohdeaineistoani lyriikantutkimuksen käsittein feministisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi nojaan tutkimuksessani kriittiseen miestutkimukseen sekä sosiologiseen tutkimukseen.
Osoitan, että naisen uskottomuudesta kertovissa pop-sanoituksissa on piirteitä, jotka selvästi viittaavat 1800-luvun klassisen aviorikosromaanin konventioihin. Osaksi tutkimani sanoitukset jopa toisintavat näitä piirteitä, mutta toisaalta kohdeaineistoni tekstit myös haastavat, kritisoivat, kyseenalaistavat ja muotoilevat uudelleen vanhoja, perinteisiä asetelmia. Uskoton nainen ei enää representoidu teksteissä ainoastaan katuvana ja tuhoon tuomittuna, huonona naisena tai viettelijän uhrina, vaan aktiivisena toimijana, jolle uskottomuus voi olla tietoinen, voimauttavakin valinta ja keino oman identiteetin etsimisessä ja rakentamisessa. Myös romanssin lajissa romanttisella suhteella on suuri osa identiteetin rakentamisessa, ja tässä mielessä kohdeteksteilläni on yhteisiä piirteitä romanssin lajin konventioiden kanssa. Toisaalta tutkimani pop-sanoitukset kääntävät nurin myös romanssin lajin tuttuja asetelmia.
Osoitan myös, että naisen seksuaalisuuden ja seksuaalisen halun kuvaaminen ovat edelleen luonteeltaan tabunomaisia. Perinteinen odotus siitä, että nainen ei itse aktiivisesti halua seksiä, vaan asettautuu ennemminkin miehen halun kohteeksi, näkyy selvästi myös kohdeaineistoni teksteissä, vaikka jotkut teksteistä tätä asetelmaa kyseenalaistavatkin. Ajatus naisen normeja rikkovan seksuaalisuuden vääryydestä näkyy tekstien kuvaamissa syyllisyyden ja häpeän tunteissa.
Kohdeaineistoni tekstit nostavat selvästi esiin naisiin kohdistuvia stereotyyppisiä odotuksia, oletuksia ja normeja sekä kaksinaismoralistisia asenteita. Vaikka tekstit paikoin toistavatkin stereotyyppisiä asetelmia, ne myös tekevät stereotypiat näkyviksi ja leikittelevät niillä.
Osoitan, että naisen uskottomuudesta kertovissa pop-sanoituksissa on piirteitä, jotka selvästi viittaavat 1800-luvun klassisen aviorikosromaanin konventioihin. Osaksi tutkimani sanoitukset jopa toisintavat näitä piirteitä, mutta toisaalta kohdeaineistoni tekstit myös haastavat, kritisoivat, kyseenalaistavat ja muotoilevat uudelleen vanhoja, perinteisiä asetelmia. Uskoton nainen ei enää representoidu teksteissä ainoastaan katuvana ja tuhoon tuomittuna, huonona naisena tai viettelijän uhrina, vaan aktiivisena toimijana, jolle uskottomuus voi olla tietoinen, voimauttavakin valinta ja keino oman identiteetin etsimisessä ja rakentamisessa. Myös romanssin lajissa romanttisella suhteella on suuri osa identiteetin rakentamisessa, ja tässä mielessä kohdeteksteilläni on yhteisiä piirteitä romanssin lajin konventioiden kanssa. Toisaalta tutkimani pop-sanoitukset kääntävät nurin myös romanssin lajin tuttuja asetelmia.
Osoitan myös, että naisen seksuaalisuuden ja seksuaalisen halun kuvaaminen ovat edelleen luonteeltaan tabunomaisia. Perinteinen odotus siitä, että nainen ei itse aktiivisesti halua seksiä, vaan asettautuu ennemminkin miehen halun kohteeksi, näkyy selvästi myös kohdeaineistoni teksteissä, vaikka jotkut teksteistä tätä asetelmaa kyseenalaistavatkin. Ajatus naisen normeja rikkovan seksuaalisuuden vääryydestä näkyy tekstien kuvaamissa syyllisyyden ja häpeän tunteissa.
Kohdeaineistoni tekstit nostavat selvästi esiin naisiin kohdistuvia stereotyyppisiä odotuksia, oletuksia ja normeja sekä kaksinaismoralistisia asenteita. Vaikka tekstit paikoin toistavatkin stereotyyppisiä asetelmia, ne myös tekevät stereotypiat näkyviksi ja leikittelevät niillä.