Pakotetun muutoksen johtaminen : tapaustutkimus valtiolähtöisen kuntafuusion toteuttamisesta Porin kaupungin ja Lavian kunnan välillä
Tapiola, Jukka (2015)
2015
Kunta- ja aluejohtaminen - Local and Regional Governance
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506101666
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506101666
Tiivistelmä
Kuntarakenneuudistus on asettanut kunnat uudenlaisen tilanteen eteen. Kuntarakennelain päivittäminen on mahdollistanut valtioneuvoston tekemät pakkoliitospäätökset, jotka koskevat kriisikuntien eli erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien liittämistä toiseen kuntaan kuntien valtuustojen vastustuksesta huolimatta. Ensimmäiset valtioneuvoston tekemät pakkoliitospäätökset tehtiin kesällä 2014, kun Lavian kunta päätettiin liittää osaksi Porin kaupunkia ja Tarvasjoki yhdistettiin Liedon kuntaan. Pakkoliitokset astuivat voimaan vuoden 2015 alusta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Porin kaupungin ja Lavian kunnan välisen pakkoliitosprosessin toteuttamista muutosjohtamisen näkökulmasta.
Tutkimuksen tarkoituksena on syventää ymmärrystä muutoksen johtamisesta pakkoliitoskontekstissa. Tutkimuksen tarkastelukohteena on erityisesti se, minkälaisia käytäntöjä ja vaikutuksia pakkoliitosprosessin johtaminen sisältää muutosjohtamisen näkökulmasta. Samalla paneudutaan niihin haasteisiin, joita pakkoliitosprosessin johtaminen on asettanut muutoksen johtamiseen osallistuneille toimijoille.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, johon on haastateltu pakkoliitosprosessin aikana johtavassa ja merkittävässä asemassa olleita viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta ja aineiston analyysi on toteutettu teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen analyysivaiheessa on yhdistelty aineistoa ja teoreettista viitekehystä toisiinsa abduktiivisen päättelyn avulla.
Tutkimuksen perusteella pakkoliitosprosessia voidaan kuvata lineaariseksi muutosprojektiksi, jossa muutoksen lyhyt aikajänne tekee kuntaliitoksen implementoinnista nopeaa. Tutkimustulosten mukaan erityinen kuntajakoselvitys, kuntien välinen yhdistymissopimus sekä valtioneuvoston antama pakkoliitospäätös muodostavat yhdessä pakotetun muutossyötteen, joka antaa kehykset muutoksen johtamiselle. Kyse on siis valtioneuvoston antaman päätöksen sekä siihen sisältyvän liiteaineiston muodostaman kokonaisuuden täytäntöönpanosta. Tämä puolestaan näkyy kuntafuusioihin tavallisesti liitetyn neuvottelu- ja kaupankäyntikulttuurin asettumisena tiukempiin raameihin.
Muutosjohtamisen näkökulmasta pakkoliitoksen johtamisessa korostuu avoin tiedottaminen ja viestintä. Kuntaliitosprosessissa esiintyy muutosvastarintaa, mutta se ei ole laajuudeltaan suurta. Pakotetun muutosprosessin johtamisessa keskeistä on muutokseen sitouttaminen, jota tapahtuu sekä virallisessa että epävirallisessa kontekstissa. Tutkimuksen perusteella muutoksen nopea aikajänne on edellyttänyt johdolta välitöntä reagointia pakkoliitospäätökseen. Lisäksi sulauttavan kunnan aikaisempi kuntaliitoskokemus ja sen pohjalta tapahtunut oppiminen ovat mahdollistaneet pienemmän kunnan sulauttamisen nopeassa tahdissa.
Tutkimuksen tarkoituksena on syventää ymmärrystä muutoksen johtamisesta pakkoliitoskontekstissa. Tutkimuksen tarkastelukohteena on erityisesti se, minkälaisia käytäntöjä ja vaikutuksia pakkoliitosprosessin johtaminen sisältää muutosjohtamisen näkökulmasta. Samalla paneudutaan niihin haasteisiin, joita pakkoliitosprosessin johtaminen on asettanut muutoksen johtamiseen osallistuneille toimijoille.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, johon on haastateltu pakkoliitosprosessin aikana johtavassa ja merkittävässä asemassa olleita viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta ja aineiston analyysi on toteutettu teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen analyysivaiheessa on yhdistelty aineistoa ja teoreettista viitekehystä toisiinsa abduktiivisen päättelyn avulla.
Tutkimuksen perusteella pakkoliitosprosessia voidaan kuvata lineaariseksi muutosprojektiksi, jossa muutoksen lyhyt aikajänne tekee kuntaliitoksen implementoinnista nopeaa. Tutkimustulosten mukaan erityinen kuntajakoselvitys, kuntien välinen yhdistymissopimus sekä valtioneuvoston antama pakkoliitospäätös muodostavat yhdessä pakotetun muutossyötteen, joka antaa kehykset muutoksen johtamiselle. Kyse on siis valtioneuvoston antaman päätöksen sekä siihen sisältyvän liiteaineiston muodostaman kokonaisuuden täytäntöönpanosta. Tämä puolestaan näkyy kuntafuusioihin tavallisesti liitetyn neuvottelu- ja kaupankäyntikulttuurin asettumisena tiukempiin raameihin.
Muutosjohtamisen näkökulmasta pakkoliitoksen johtamisessa korostuu avoin tiedottaminen ja viestintä. Kuntaliitosprosessissa esiintyy muutosvastarintaa, mutta se ei ole laajuudeltaan suurta. Pakotetun muutosprosessin johtamisessa keskeistä on muutokseen sitouttaminen, jota tapahtuu sekä virallisessa että epävirallisessa kontekstissa. Tutkimuksen perusteella muutoksen nopea aikajänne on edellyttänyt johdolta välitöntä reagointia pakkoliitospäätökseen. Lisäksi sulauttavan kunnan aikaisempi kuntaliitoskokemus ja sen pohjalta tapahtunut oppiminen ovat mahdollistaneet pienemmän kunnan sulauttamisen nopeassa tahdissa.