Trauma and Consolation in the Contemporary Crime Fiction Series CSI : Crime Scene Investigation New York
Mäkinen, Hillamaria (2015)
2015
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506091658
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506091658
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin lohdun löytymistä traumaattisen kerronnan välityksellä. Keskityn erityisesti salapoliisikirjallisuuteen tai tarkemmin televisiosarjaan CSI: Crime Scene Investigation New York, The Final Season (2012). Tarkoituksenani on tutkia lohtua salapoliisikirjallisuudelle tyypillisten piirteiden kautta ja salapoliisikirjallisuuden lajityyppiä traumateorian näkökulmasta.
Tutkielmassani tutkin televisiosarja CSI NY The Final Seasonin juonta yksityiskohtaisesti ja tarkastelen, tavoitteleeko tyylilaji lohtua ja viimeiseksi sitä, saavuttaako CSI-sarja lohtua katsojalle ja mitkä keinot toimivat tyylilajin lupaamaa lohtua vastaan. Pohdin myös sitä, tavoittaako salapoliisikirjallisuuden tyylilaji koskaan lupaamaansa päätöstä.
Tutkimuksessani pohdin myös sitä, mitkä piirteet sarjassa viittaavat traumateorian antamaan pohjaan. Argumentoin sen puolesta, että salapoliisikirjallisuuden ja traumaattisen kerronnan kerrontatyylit muistuttavat toisiaan. Sarjan toistuvat rikokset ja niiden motiivit sekä tutkinnassa paljastuvat totuudet paljastavat jo itsessään traumatisoituneen kulttuurin ja yhteiskunnan. Tutkin salapoliisiromaanien lajityyppiä maailmanlaajuisena ilmiönä, joka heijastaa nyky-yhteiskuntaa.
Tutkielmassani tutkin televisiosarja CSI NY The Final Seasonin juonta yksityiskohtaisesti ja tarkastelen, tavoitteleeko tyylilaji lohtua ja viimeiseksi sitä, saavuttaako CSI-sarja lohtua katsojalle ja mitkä keinot toimivat tyylilajin lupaamaa lohtua vastaan. Pohdin myös sitä, tavoittaako salapoliisikirjallisuuden tyylilaji koskaan lupaamaansa päätöstä.
Tutkimuksessani pohdin myös sitä, mitkä piirteet sarjassa viittaavat traumateorian antamaan pohjaan. Argumentoin sen puolesta, että salapoliisikirjallisuuden ja traumaattisen kerronnan kerrontatyylit muistuttavat toisiaan. Sarjan toistuvat rikokset ja niiden motiivit sekä tutkinnassa paljastuvat totuudet paljastavat jo itsessään traumatisoituneen kulttuurin ja yhteiskunnan. Tutkin salapoliisiromaanien lajityyppiä maailmanlaajuisena ilmiönä, joka heijastaa nyky-yhteiskuntaa.