Fanny Davidson-Sartto - erään kirjoittavan naisen elämä

Abstract

Fanny Davidson (1877–1962, vuodesta 1935 käytti sukunimeä Sartto) oli tamperelainen kirjailija, teatterikriitikko ja kulttuurivaikuttaja. Hän syntyi porvarilliseen tehtailijaperheeseen, jonka vakavaraisuus mahdollisti tyttären opiskelun: Fanny Davidson oli yksi Tampereen ensimmäisistä naisylioppilaista ja hän opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin-yliopistossa noin neljän vuoden ajan, mutta ei suorittanut tutkintoa valmiiksi. Palattuaan Tampereelle Fanny Davidson keskittyi kirjoittamiseen: uransa alussa hän julkaisi runoja ja lyhyitä kaunokirjallisia tekstejä erilaisissa lehdissä ja albumeissa, romaanin (1904) sekä lyhytproosakokoelman (1908). Varsinaisen elämäntyönsä Davidson teki taide- ja teatteriarvostelijana sekä toimittajana, minkä lisäksi hän avusti kotikaupunkinsa teattereita muun muassa suomentamalla näytelmiä ja kirjoittamalla teatterien historiikin (1929). Yliopistoaikaa lukuun ottamatta koko elämänsä Tampereella asunut Davidson oli aktiivinen toimija kaupungin kulttuurielämässä: hän oli perustamassa Pirkkalaiskirjailijat r.y.:tä (1943) ja kuului niin Tampere-Seuraan, Tampereen Taideyhdistykseen kuin Taiteilijaseuraankin. Hän kihlautui vuonna 1906 työväenrunoilija Kössi Kaatran kanssa, mutta yli kymmenen vuotta jossain muodossa kestänyt suhde ei lopulta johtanut avioliittoon, ja Davidson pysyi naimattomana koko elämänsä ajan.

Tutkimuksen päätehtävä on kartoittaa Fanny Davidsonin elämän vaiheet ja piirteet mahdollisimman kattavasti, ja hänen avullaan tarkastella kirjoittavan, naimattoman naisen valinnan- ja toiminnanmahdollisuuksia Suomessa vuosisadan alun molemmin puolin. Kirjoittaminen Davidsonin itsenä valitsemana, elämää jäsentävänä toimintana on keskeinen näkökulma tutkimuksessa, samoin kuin sukupuoli. Tutkielman eettiset, teoreettiset ja metodologiset pohdinnat ammentavat pääasiassa feministisen elämäkertatutkimuksen uusista suuntauksista, joissa korostuu tutkijan subjektiivisuuden ja ihmiselämän monitahoisuuden tunnustaminen sekä ymmärrys elämäntarinan arvosta sinänsä.

Davidsonista ei ole tehty kattavaa elämäkertaa aiemmin, ja muutenkin hänestä on kirjoitettu suhteellisen vähän. Pääasiassa maininnat liittyvät hänen elämäänsä vaikuttaneisiin miehiin, etenkin runoilija J. H. Erkkoon (Erkko ihastui ja kosikin nuorta jatkoluokkalaista, ja tämän torjunnasta huolimatta heidän välilleen kehittyi lämmin ystävyyssuhde) ja jossain määrin Kössi Kaatraan. Panu Rajalan kirjoittamissa Tampereen teatterien historioissa on mainintoja Davidsonista kriitikkona, mutta muuten merkinnät ovat hajanaisia. Häneen liittyvä tieto on siis pitänyt koota monenlaisista lähteistä, pala kerrallaan. Olen painottanut tutkielmassa Davidsonin omien tekstien käsittelyä, koska pidän tärkeänä tuoda mahdollisimman paljon esiin hänen omaa ääntään vastapainoksi ”suurmiesten” kautta aiemmin piirtyneelle kuvalle.