Talouden valta - moderni Leviathan? : hobbesilainen vaihtoehdottomuus suomalaisessa talouspoliittisessa retoriikassa
Kekkonen, Leena (2015)
2015
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506091644
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506091644
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee suomalaista talouspoliittista retoriikkaa hobbesilaisen vaihtoehdottomuuden näkökulmasta katsottuna. Tarkastelen suomalaisten valtiovarainministereiden eduskunnassa pitämiä valtion talousarvioesitysten esittelypuheenvuoroja. Tutkin sitä, kuvaako hobbesilainen vaihtoehdottomuuden retoriikka näitä niin sanottuja budjettipuheita. Aineistoni koostuu yhteensä yhdestätoista budjettipuheesta. Puheita on viideltä eri valtiovarainministeriltä: Iiro Viinaselta (kok.), Sauli Niinistöltä (kok.), Antti Kalliomäeltä (sd.), Jyrki Kataiselta (kok.) ja Jutta Urpilaiselta (sd.). Puheet jakautuvat kolmelle aikakaudelle: 1990-luvun lamaan, 2000-luvun taloudelliseen nousukauteen ja 2008 alkaneeseen talouskriisiin eli kansainväliseen finanssikriisiin ja sitä seuranneeseen euroalueen velkakriisiin. Jaottelun avulla tutkin sitä, vaikuttaako taloudellinen konteksti talouspoliittisen retoriikan pakottavaan ja vaihtoehdottomaan luonteeseen.
Hobbesilainen vaihtoehdottomuuden retoriikka on metodinen runko, jonka rakennan itse teoreettisen viitekehykseni avulla. Viitekehys perustuu englantilaisen filosofin Thomas Hobbesin (1588–1679) poliittiselle filosofialle. Hobbes esitti poliittisen ja moraalisen filosofiansa täsmällisenä tieteenä, jonka tarkoituksena oli todistaa absoluuttinen monarkia parhaaksi hallintomuodoksi. Käyttämällä tieteellistä täsmällisyyttä aseenaan Hobbes hyökkäsi klassisen retoriikan arvoja vastaan. Hän katsoi, että sanalliset riidat johtavat nopeasti väkivaltaiseen konfliktiin ja pahimmillaan sotaan. Retoriikan vastaisen retoriikkansa avulla Hobbes pyrki tukahduttamaan poliittisen väittelyn ja tuhoamaan metaforisen kielen, joka aiheuttaa väärinymmärryksiä ja ristiriitoja. Hobbesin paradoksaalinen suhde retoriikkaan nousee esille erityisesti hänen kuuluisimmassa teoksessaan Leviathanissa (1651). Leviathan on poliittisen yhteisön absoluuttinen hallitsija, jonka Hobbes nimesi Raamatussa esiintyvän merihirviön mukaan.
Hobbesilainen vaihtoehdottomuuden retoriikka perustuu kuudelle vaihtoehdottomuuden elementille, jotka johdan itse teoreettisesta viitekehyksestäni. Nämä kuusi elementtiä ovat seuraavat: 1. Argumentilla on vain yksi puoli; 2. On olemassa yksi ainoa tyhjentävä määritelmä; 3. On olemassa yksi ainoa moraalin lähde; 4. Tieteellinen varmuus; 5. Vastustajien naurettavuus; 6. Kuulijan järjen epäilys, josta seuraa pelkoon vetoaminen. Näitä kuutta elementtiä apuna käyttäen toteutin aineiston retorisen analyysin.
Johtopäätöksenä voin todeta, että hobbesilainen vaihtoehdottomuuden retoriikka kuvaa aineistooni kuuluvia budjettipuheita. Vaihtoehdottomuuden retoriikan kuusi elementtiä löytyivät kaikilta kolmelta tutkimusajanjaksolta. Erityisen hyvin vaihtoehdottomuuden retoriikka kuvaa Iiro Viinasen 1990-luvun laman aikana pitämiä budjettipuheita. Analyysini perusteella suomalaisessa talouspoliittisessa retoriikassa talouden valta vertautuu Leviathanin valtaan. Ne näyttäytyvät molemmat voimina, joilla on valta määrätä kielestä, moraalista ja poliittisesta keskustelusta.
Hobbesilainen vaihtoehdottomuuden retoriikka on metodinen runko, jonka rakennan itse teoreettisen viitekehykseni avulla. Viitekehys perustuu englantilaisen filosofin Thomas Hobbesin (1588–1679) poliittiselle filosofialle. Hobbes esitti poliittisen ja moraalisen filosofiansa täsmällisenä tieteenä, jonka tarkoituksena oli todistaa absoluuttinen monarkia parhaaksi hallintomuodoksi. Käyttämällä tieteellistä täsmällisyyttä aseenaan Hobbes hyökkäsi klassisen retoriikan arvoja vastaan. Hän katsoi, että sanalliset riidat johtavat nopeasti väkivaltaiseen konfliktiin ja pahimmillaan sotaan. Retoriikan vastaisen retoriikkansa avulla Hobbes pyrki tukahduttamaan poliittisen väittelyn ja tuhoamaan metaforisen kielen, joka aiheuttaa väärinymmärryksiä ja ristiriitoja. Hobbesin paradoksaalinen suhde retoriikkaan nousee esille erityisesti hänen kuuluisimmassa teoksessaan Leviathanissa (1651). Leviathan on poliittisen yhteisön absoluuttinen hallitsija, jonka Hobbes nimesi Raamatussa esiintyvän merihirviön mukaan.
Hobbesilainen vaihtoehdottomuuden retoriikka perustuu kuudelle vaihtoehdottomuuden elementille, jotka johdan itse teoreettisesta viitekehyksestäni. Nämä kuusi elementtiä ovat seuraavat: 1. Argumentilla on vain yksi puoli; 2. On olemassa yksi ainoa tyhjentävä määritelmä; 3. On olemassa yksi ainoa moraalin lähde; 4. Tieteellinen varmuus; 5. Vastustajien naurettavuus; 6. Kuulijan järjen epäilys, josta seuraa pelkoon vetoaminen. Näitä kuutta elementtiä apuna käyttäen toteutin aineiston retorisen analyysin.
Johtopäätöksenä voin todeta, että hobbesilainen vaihtoehdottomuuden retoriikka kuvaa aineistooni kuuluvia budjettipuheita. Vaihtoehdottomuuden retoriikan kuusi elementtiä löytyivät kaikilta kolmelta tutkimusajanjaksolta. Erityisen hyvin vaihtoehdottomuuden retoriikka kuvaa Iiro Viinasen 1990-luvun laman aikana pitämiä budjettipuheita. Analyysini perusteella suomalaisessa talouspoliittisessa retoriikassa talouden valta vertautuu Leviathanin valtaan. Ne näyttäytyvät molemmat voimina, joilla on valta määrätä kielestä, moraalista ja poliittisesta keskustelusta.