Juutalaiset Kangasalan karhun kynsissä - Agathon Meurmanin kannanotot juutalaiskysymykseen valtiopäivillä ja julkisessa keskustelussa

Abstract

Tutkimuksen keskushenkilö Agathon Meurman (1826–1909) oli vanhoillisia arvoja korostanut fennomaanijohtaja, joka profiloitui myös Suomen juutalaisten oikeuksia käsitelleissä valtiopäivä- ja sanomalehtikeskusteluissa. Suomen juutalaiset ovat maahan 1800-luvulla syntynyt vähemmistö, joka joutui odottamaan täysien kansalaisoikeuksien saamista aina 1910-luvulle. Juutalaiskysymys nousi keskustelunaiheeksi säätyvaltiopäivillä ensimmäisen kerran vuonna 1872 ja keskustelu jatkui aina vuoden 1897 valtiopäiviin saakka. Suomalaisessa keskustelussa mielipiteet jakautuivat suuresti kielikiistan jakolinjojen mukaisesti varsinkin 1800-luvun lopulla. Juutalaisiin varauksellisesti suhtautunutta osapuolta edustivat lähinnä fennomaanit Agathon Meurmanin johdolla. Ruotsinmieliset taas asettuivat yleensä puolustamaan juutalaisten oikeuksia. Rajalinjat kulkivat usein myös säätyjen välillä. Talonpojat ja papisto suhtautuivat juutalaisten oikeuksien parantamiseen kielteisesti, aateli ja porvaristo yleensä paljon myönteisemmin. Tämä asetelma oli sikäli varsin luonnollinen, että fennomaaneilla oli vahva edustus nimenomaan talonpoikais- ja pappissäädyssä. Porvaris- ja aatelissäädyssä vastaavasti liberaalit aatteet saivat 1800-luvun lopulle tultaessa yhä enemmän kannattajia.

Fennomaanien ideologisena esikuvana toimineesta Saksasta omaksuttiin paljon antisemitistisiä asenteita ja myös juutalaisten Venäjällä kohtaama vaino nostettiin usein esiin keskusteluissa. Saksan lisäksi fennomaanit hakivat esimerkkejä juutalaisten negatiivisesta vaikutuksesta lähinnä Itä-Euroopasta. Venäjän lisäksi lähinnä Unkari ja Puola otettiin esiin käydyissä keskustelussa. Valtiopäiväkeskusteluissa ja lehdistössä nousikin usein esiin pelko idästä tulevista juutalaisista, jotka koettiin erityisen vaarallisiksi. Muualta Euroopasta omaksutut antisemitistiset näkemykset tulivat selkeästi esiin myös Agathon Meurmanin valtiopäiväpuheissa ja sanomalehtikirjoituksissa. Juutalaisia puolustaneet valtiopäiväedustajat ja sanomalehtikirjoittajat sen sijaan ottivat esiin Englannin ja muiden länsimaiden juutalaiset, jotka eivät olleet aiheuttaneet maissaan erityisiä ongelmia. Ajoittain keskusteluissa tehtiin myös erottelu reformijuutalaisiin ja ortodoksijuutalaisiin. Juutalaisia käsiteltiin suomalaisessa lehdistössä erityisesti 1880-luvulla. Myös Meurman kirjoitti useita kirjoituksia juutalaiskysymyksestä, lähinnä Uuteen Suomettareen ja Morgonbladetiin. Meurmanilla olikin lehdistökeskustelussa varsin näkyvä rooli.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaiset vaikutteet olivat Agathon Meurmanin juutalaisnäkemysten kannalta keskeisimpiä. Tutkimuksen perusteella hänen omaksumansa fennomaaninen aate ja siihen kuuluva nationalistinen asenne selittävät suurelta osin hänen näkemyksiään myös juutalaiskysymyksessä. Fennomaanit suhtautuivat kielteisesti kaikkeen vieraaseen ja ulkoapäin tulevaan, joten heidän juutalaisvastaisuutensa ei ole yllättävää. Meurmanin ajattelussa erityisesti uskonnon rooli kansakuntaa koossa pitävänä voimana korostui, mikä myös osaltaan selittää hänen juutalaisvastaisia näkemyksiään. On kuitenkin huomattava, että myös muut suomenmieliset edustajat esittivät varsin antisemitistisiä näkemyksiä. Erityisen räikeitä juutalaisvastaisia mielipiteitä esitti pappissäätyyn kuulunut J. W. Wartiainen.