Se on niin erilainen ja siksi jopa hauska : kansanlingvistinen tutkimus hämäläismaallikoiden lounaismurretta koskevista käsityksistä
Haaramo, Annika (2015)
2015
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506051625
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506051625
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaiset kielenpiirteet hahmottuvat tavallisille kielelliseltä taustaltaan hämäläismurteisille vastaajille tyypillisinä lounaismurteisuuksina, ja
minkälaisia kielellisiä asenteita heillä on lounaismurretta kohtaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on kansanlingvistiikassa ja tarkemmin sen murteita tutkivassa suuntauksessa kansandialektologiassa. Työn keskeisiä käsitteitä ovat maallikon kielitietoisuus ja kielelliset asenteet.
Tutkimusaineisto kerättiin kaksiosaisella kyselylomakkeella, johon liittyi lyhyt lounaismurteen puhenäyte. Lomakkeen I osan kysymyksillä selvitettiin vastaajien aikaisempiin kokemuksiin perustuvia tietoja lounaismurteen piirteistä sekä ennakkoasenteita. Lomakkeen II osa
perustui murrenäytteeseen. Lomakkeen jälkimmäisellä osalla tutkittiin sitä, minkälaisia piirteitä vastaajat havaitsevat murrenäytteeltä, ja miten he evaluoivat kuulemaansa puhetta. Tutkimuksen vastaajat edustavat kahta ikäryhmää: nuoria aikuisia (19–35-vuotiaat) sekä yläkoululaisia (14–16 -vuotiaat).
Tutkimustuloksista ilmenee, että aikuisvastaajat tunsivat lounaismurteen piirteitä entuudestaan paremmin kuin koululaisvastaajat, ja heillä oli myös hieman myönteisempi suhtautuminen
lounaismurretta kohtaan. Koululaisvastaajilla oli vaikeuksia kuvailla lounaismurretta ilman tukimateriaalia, mutta silloin, kun murretta oli osattu kuvailla, olivat havainnot oikeita ja tarkkojakin. Ennen murrenäytteen kuuntelemista hämäläisvastaajat pitivät lounaismurteelle ominaisina piirteitä loppuheittoa ("sanojen lyhentämistä") ja jälkitavujen puolipitkää vokaalia, johon liittyy sävelkorkeuden nousu ("venyttäminen"). Murrenäytteellä vastaajien huomio kiinnittyi erityisesti geminaatioon ja kahteen inessiivityyppiin (täsä, täs), jotka nousivat loppuheiton rinnalle tyypillisiksi lounaismurteisuuksiksi. Murrenäytteen evaluointien perusteella hämäläisvastaajat suhtautuvat joko hieman kielteisesti tai varovaisen myönteisesti lounaismurteeseen. Kun vastaajat arvioivat sekä lounaismurteen että Tampereen murteen ominaisuuksia asteikolla, arvioitiin Tampereen murre kahdesta varieteetistä keskimäärin myönteisemmin.
minkälaisia kielellisiä asenteita heillä on lounaismurretta kohtaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on kansanlingvistiikassa ja tarkemmin sen murteita tutkivassa suuntauksessa kansandialektologiassa. Työn keskeisiä käsitteitä ovat maallikon kielitietoisuus ja kielelliset asenteet.
Tutkimusaineisto kerättiin kaksiosaisella kyselylomakkeella, johon liittyi lyhyt lounaismurteen puhenäyte. Lomakkeen I osan kysymyksillä selvitettiin vastaajien aikaisempiin kokemuksiin perustuvia tietoja lounaismurteen piirteistä sekä ennakkoasenteita. Lomakkeen II osa
perustui murrenäytteeseen. Lomakkeen jälkimmäisellä osalla tutkittiin sitä, minkälaisia piirteitä vastaajat havaitsevat murrenäytteeltä, ja miten he evaluoivat kuulemaansa puhetta. Tutkimuksen vastaajat edustavat kahta ikäryhmää: nuoria aikuisia (19–35-vuotiaat) sekä yläkoululaisia (14–16 -vuotiaat).
Tutkimustuloksista ilmenee, että aikuisvastaajat tunsivat lounaismurteen piirteitä entuudestaan paremmin kuin koululaisvastaajat, ja heillä oli myös hieman myönteisempi suhtautuminen
lounaismurretta kohtaan. Koululaisvastaajilla oli vaikeuksia kuvailla lounaismurretta ilman tukimateriaalia, mutta silloin, kun murretta oli osattu kuvailla, olivat havainnot oikeita ja tarkkojakin. Ennen murrenäytteen kuuntelemista hämäläisvastaajat pitivät lounaismurteelle ominaisina piirteitä loppuheittoa ("sanojen lyhentämistä") ja jälkitavujen puolipitkää vokaalia, johon liittyy sävelkorkeuden nousu ("venyttäminen"). Murrenäytteellä vastaajien huomio kiinnittyi erityisesti geminaatioon ja kahteen inessiivityyppiin (täsä, täs), jotka nousivat loppuheiton rinnalle tyypillisiksi lounaismurteisuuksiksi. Murrenäytteen evaluointien perusteella hämäläisvastaajat suhtautuvat joko hieman kielteisesti tai varovaisen myönteisesti lounaismurteeseen. Kun vastaajat arvioivat sekä lounaismurteen että Tampereen murteen ominaisuuksia asteikolla, arvioitiin Tampereen murre kahdesta varieteetistä keskimäärin myönteisemmin.