The Effects of Medicalization, Medical Practices, and Mental Disorder on the Subjective Experience of the Self in Sarah Kane's 4.48 Psychosis
Haatanen, Mariia (2015)
Haatanen, Mariia
2015
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506051624
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506051624
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Sarah Kanen 4.48 Psychosis -näytelmää medikalisaation ja mielenterveysongelmien sekä feminismin ja queer-teorian näkökulmista. 4.48 Psychosis kuvaa mielenterveysongelmista kärsivän potilaan suhdetta itseensä sekä hoitohenkilökuntaansa ja hoitometodeihin, joista selkeimpinä esiin nousevat lääkitys, mielentilaa kartoittavat testaukset sekä psykoterapia. Tutkielma tuo esiin Kanen vähemmän tutkitun viimeisemmän näytelmän uudesta näkökulmasta, jossa lääketiede, tekstin rakenne ja asiasisältö sekä feministinen ja queer-teoria luovat pohjan analyysille, jossa korostuu sekä lääketieteellisten käytänteiden vaikutus potilaan minäkuvaan, että potilaan minäkuvan ja tekstin vuorovaikutus.
Pro gradu -tutkielma jakautuu kolmeen osioon: ensimmäisenä käsittelen medikalisaation sekä psykiatrian ja anti-psykiatrin teoretisointia ja analyysia, toiseksi käsittelen psykoterapian teoreettista pohjaa ja kritiikkiä, ja kolmanneksi tutkin postmodernin kirjallisuusteorian avulla tekstin rakenteen ja sisällön suhdetta potilaan minäkuvaan.
Medikalisaation, psykiatrisen ja anti-psykiatrisen sekä psykoterapeuttisen lähestymistavan pohjalta tutkin, kuinka lääketieteelliset hoitokeinot vaikuttavat potilaan minäkuvaan. Analysoin, saako potilas hänelle tarjotusta hoidosta hyötyä, ja jos ei, kuinka hoitoprosessin voidaan nähdä vaikuttavan häneen negatiivisesti. Lähestyn kysymystä lääkäri-potilassuhteen analyysin kautta, jonka lisäksi tarkastelen lääkityksen ja psykoterapiassa tehtyjen mielentilaa ja kognitiivisia kykyjä kartoittavien testien vaikutusta potilaan ymmärrykseen itsestään mielenterveyspalvelujen asiakkaana. Teoriapohjaa analyysille luovat erityisesti Thomas Szaszin, Peter Conradin ja Joseph W. Schneiderin tekstit.
Postmodernin kirjallisuusteorian pohjalta analysoin näytelmää myös sen tekstin rakenteen ja sisällön kautta. Painopiste pysyy edelleen potilaan minäkuvassa ja sen rakentumisessa näytelmässä, joskin fokus siirtyy medikalisaatiosta ja lääketieteen vaikutuksista itseilmaisun keinoihin. Tutkin potilaan minäkuvan sirpaleisuutta suhteessa tekstin sirpaleisuuteen, jota tutkin paitsi tekstin rakenteen, myös intertekstuaalisuuden tasolla. Teoriapohjana käytän ensisijaisesti Ihab Hassanin postmodernia teoretisointia.
Pro gradu -tutkielma jakautuu kolmeen osioon: ensimmäisenä käsittelen medikalisaation sekä psykiatrian ja anti-psykiatrin teoretisointia ja analyysia, toiseksi käsittelen psykoterapian teoreettista pohjaa ja kritiikkiä, ja kolmanneksi tutkin postmodernin kirjallisuusteorian avulla tekstin rakenteen ja sisällön suhdetta potilaan minäkuvaan.
Medikalisaation, psykiatrisen ja anti-psykiatrisen sekä psykoterapeuttisen lähestymistavan pohjalta tutkin, kuinka lääketieteelliset hoitokeinot vaikuttavat potilaan minäkuvaan. Analysoin, saako potilas hänelle tarjotusta hoidosta hyötyä, ja jos ei, kuinka hoitoprosessin voidaan nähdä vaikuttavan häneen negatiivisesti. Lähestyn kysymystä lääkäri-potilassuhteen analyysin kautta, jonka lisäksi tarkastelen lääkityksen ja psykoterapiassa tehtyjen mielentilaa ja kognitiivisia kykyjä kartoittavien testien vaikutusta potilaan ymmärrykseen itsestään mielenterveyspalvelujen asiakkaana. Teoriapohjaa analyysille luovat erityisesti Thomas Szaszin, Peter Conradin ja Joseph W. Schneiderin tekstit.
Postmodernin kirjallisuusteorian pohjalta analysoin näytelmää myös sen tekstin rakenteen ja sisällön kautta. Painopiste pysyy edelleen potilaan minäkuvassa ja sen rakentumisessa näytelmässä, joskin fokus siirtyy medikalisaatiosta ja lääketieteen vaikutuksista itseilmaisun keinoihin. Tutkin potilaan minäkuvan sirpaleisuutta suhteessa tekstin sirpaleisuuteen, jota tutkin paitsi tekstin rakenteen, myös intertekstuaalisuuden tasolla. Teoriapohjana käytän ensisijaisesti Ihab Hassanin postmodernia teoretisointia.