Äänne-kirjaintason puhekielisyydet Facebookin profiilipäivityksissä
Heinisuo, Jaana (2015)
2015
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506051617
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506051617
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään, mitkä ovat Facebookin profiilipäivityksissä yleisimpiä äänne-kirjaintason poikkeamia. Näitä poikkeamia verrataan yleiskielen mukaisiin muotovariantteihin. Tarkoitus on esitellä, millaiset äänne-kirjaintasolla tapahtuvat muutokset puhekielistävät profiilipäivityksiä. Tutkielmassa tarkastellaan kolmen suuritaajuisimman kategorian yleis- ja puhekielisten muotojen määrällistä suhdetta. Lisäksi tarkastellaan yleisimpien äänteellisten puhekielisyyksien sekä yleiskielisten varianttien esiintymistä kahden suurimman ikäryhmän profiilipäivityksissä.
Tutkimuksen aineisto muodostuu 600 profiilipäivityksestä, joiden yhteenlaskettu merkkimäärä on 14 630. Tästä merkkimäärästä yleiskielisestä kirjoitusasusta poikkeavia sanoja on 271 eli noin 1,8 %. Äänteellisten poikkeamien määrä on kuitenkin 292, sillä 21 sanassa on kahteen eri kategoriaan kuuluvia poikkeamia. Poikkeavat muodot on jaoteltu 16 kategoriaan, joista kolme frekventeimmäksi muodostunutta ovat i:n loppuheitto, vokaaliyhtymän assimilaatio sekä lyhentymämuodot. Sananloppuisen i:n heittyminen on määrällisesti merkittävin kategoria: loppui on heittynyt aineistossa 70 sanasta. I:n loppuheiton sisällä suurin yksittäinen muotoryhmä on konditionaali. Loppuheittoiset konditionaalimuodot ovat ainoa muotoryhmä, jonka esiintymämäärä on lähes sama kuin yleiskielisten, heittymättömien konditionaalimuotojen määrä. Muissa muotoryhmissä yleiskielen mukaisten varianttien määrä on verrattomasti suurempi kuin puhekielisten. Äänne-kirjaintasolla näkyvät puhekielen piirteet eivät siten yksinään ole kovin merkittävässä roolissa profiilipäivitysten puhekielisyyden luojana.
Profiilipäivitysten kirjoittajista 50,5 % sijoittuu ikäryhmään 20–29-vuotiaat ja 36 % ikäryhmään 30–39-vuotiaat. Tutkielmassa verrataan näiden kahden ikäryhmän profiilipäivityksissä esiintyviä äänteellisiä puhekielisyyksiä. Nuoremmat kirjoittajat näyttävät tämän tutkimusaineiston valossa käyttävän suhteellisesti enemmän yleiskielestä poikkeavia muotoja kuin vanhemmat verrokit. Kuitenkin sekä 20–29-vuotiaiden että 30–39-vuotiaiden teksteissä yleiskielisyys on selvästi vallitsevampaa. Puhekielisten ilmausten käyttämisessä erot näkyvät enemmän yksilötasolla kuin ikäryhmien välillä.
Tutkimuksen aineisto muodostuu 600 profiilipäivityksestä, joiden yhteenlaskettu merkkimäärä on 14 630. Tästä merkkimäärästä yleiskielisestä kirjoitusasusta poikkeavia sanoja on 271 eli noin 1,8 %. Äänteellisten poikkeamien määrä on kuitenkin 292, sillä 21 sanassa on kahteen eri kategoriaan kuuluvia poikkeamia. Poikkeavat muodot on jaoteltu 16 kategoriaan, joista kolme frekventeimmäksi muodostunutta ovat i:n loppuheitto, vokaaliyhtymän assimilaatio sekä lyhentymämuodot. Sananloppuisen i:n heittyminen on määrällisesti merkittävin kategoria: loppui on heittynyt aineistossa 70 sanasta. I:n loppuheiton sisällä suurin yksittäinen muotoryhmä on konditionaali. Loppuheittoiset konditionaalimuodot ovat ainoa muotoryhmä, jonka esiintymämäärä on lähes sama kuin yleiskielisten, heittymättömien konditionaalimuotojen määrä. Muissa muotoryhmissä yleiskielen mukaisten varianttien määrä on verrattomasti suurempi kuin puhekielisten. Äänne-kirjaintasolla näkyvät puhekielen piirteet eivät siten yksinään ole kovin merkittävässä roolissa profiilipäivitysten puhekielisyyden luojana.
Profiilipäivitysten kirjoittajista 50,5 % sijoittuu ikäryhmään 20–29-vuotiaat ja 36 % ikäryhmään 30–39-vuotiaat. Tutkielmassa verrataan näiden kahden ikäryhmän profiilipäivityksissä esiintyviä äänteellisiä puhekielisyyksiä. Nuoremmat kirjoittajat näyttävät tämän tutkimusaineiston valossa käyttävän suhteellisesti enemmän yleiskielestä poikkeavia muotoja kuin vanhemmat verrokit. Kuitenkin sekä 20–29-vuotiaiden että 30–39-vuotiaiden teksteissä yleiskielisyys on selvästi vallitsevampaa. Puhekielisten ilmausten käyttämisessä erot näkyvät enemmän yksilötasolla kuin ikäryhmien välillä.