Poissulkeminen lastenvälisessä vuorovaikutuksessa lastentarhanopettajien näkökulmasta
Pikkumäki, Sisko (2015)
2015
Puheviestintä - Speech Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506041611
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506041611
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan poissulkemisen ilmiötä lastenvälisessä vuorovaikutuksessa lastentarhanopettajan havaintoihin perustuen. Poissulkeminen ajatellaan tässä tutkielmassa vuorovaikutukselliseksi ongelmaksi. Sen voidaan ajatella olevan kiusaamisen alalaji ja sosiaalisen aggression ilmentymä, joka näkyy lastenvälisessä vuorovaikutuksessa monin eri tavoin.
Tutkielmassa tarkastellaan poissulkemista, lapsen vuorovaikutustaitoja ja lastentarhanopettajan ammattiin liittyvää havainnointia sekä lastentarhanopettajan hiljaista tietoa poissulkemisesta. Tutkielmassa tarkastellaan myös leikin eri muotoja, koska poissulkeminen näkyy etenkin vapaissa leikkitilanteissa. Tutkielmassa esitellään myös tutkimuskirjallisuudessa esiintynyt negatiivisen vuorovaikutuksen kehä, johon poissulkeminen liittyy. Teoriaosuudessa käsitellään myös sitä, miten haitallista poissulkeminen voi olla lapsen vuorovaikutussuhteiden kehittymistä ajatellen.
Tutkimusmetodina käytettiin ryhmähaastattelua. Tamperelaisessa päiväkodissa haastateltiin lastentarhanopettajia, jotka olivat työskennelleet 2-30 vuotta päiväkodeissa ja joilla oli kokemusta 3-5 vuotiaiden lasten havainnoinnista lapsiryhmissä. Haastateltavilta kysyttiin, miten poissulkeminen näkyy lasten välisessä vuorovaikutuksessa, mitä he itse ovat tehneet poissulkemisen estämiseksi ja millainen käsitys lastentarhanopettajilla oli lapsiryhmän aikuisten vuorovaikutusosaamisen merkityksestä lasten vuorovaikutukseen.
Haastattelut kuvanauhoitettiin, ja kuvanauhat litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyyttisesti. Litteroitua materiaalia kertyi kolmesta haastattelusta 86 sivua. Kolmessa haastattelussa haastateltavia oli yhteensä12, ja kukin haastattelu kesti 1,5 -2 tuntia.
Tulosten mukaan poissulkeminen näkyy vapaissa leikkitilanteissa, joissa aikuinen ei ole aktiivisesti mukana. Poissulkeminen voi olla systemaattista ja huomaamatonta selän kääntämistä toisen lapsen puheille ja leikkialoitteille, ja se on nähtävissä lastenvälisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutusosaamisella, esimerkiksi sosioemotionaalisella osaamisella, on tämän tutkielman mukaan merkitystä poissulkemisilmiön syntymiseen lapsiryhmässä. Näyttää siltä, että hyvät vuorovaikutustaidot vaikuttavat erityisesti siihen, kenestä tulee suosittu leikkikaveri. Aikuisilla on tämän tutkielman mukaan merkitystä poissulkemisen esiintymiseen lapsiryhmässä. Ryhmän aikuiset voivat vaikuttaa poissulkemiseen monella eri tavalla. Esimerkkinä mainittakoon huolellinen lapsien ryhmäyttäminen omaan ryhmäänsä, suora kertominen sekä vuorovaikutustaitojen opettaminen eri tilanteisiin liittyen. Lopussa esitellään poissulkemisen estämiseen löydetty valikko aikuisen puuttumiskeinoista sekä negatiivisen kehän kierteen katkaisemiseen tähtäävät interventioehdotukset.
Tutkielmassa tarkastellaan poissulkemista, lapsen vuorovaikutustaitoja ja lastentarhanopettajan ammattiin liittyvää havainnointia sekä lastentarhanopettajan hiljaista tietoa poissulkemisesta. Tutkielmassa tarkastellaan myös leikin eri muotoja, koska poissulkeminen näkyy etenkin vapaissa leikkitilanteissa. Tutkielmassa esitellään myös tutkimuskirjallisuudessa esiintynyt negatiivisen vuorovaikutuksen kehä, johon poissulkeminen liittyy. Teoriaosuudessa käsitellään myös sitä, miten haitallista poissulkeminen voi olla lapsen vuorovaikutussuhteiden kehittymistä ajatellen.
Tutkimusmetodina käytettiin ryhmähaastattelua. Tamperelaisessa päiväkodissa haastateltiin lastentarhanopettajia, jotka olivat työskennelleet 2-30 vuotta päiväkodeissa ja joilla oli kokemusta 3-5 vuotiaiden lasten havainnoinnista lapsiryhmissä. Haastateltavilta kysyttiin, miten poissulkeminen näkyy lasten välisessä vuorovaikutuksessa, mitä he itse ovat tehneet poissulkemisen estämiseksi ja millainen käsitys lastentarhanopettajilla oli lapsiryhmän aikuisten vuorovaikutusosaamisen merkityksestä lasten vuorovaikutukseen.
Haastattelut kuvanauhoitettiin, ja kuvanauhat litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyyttisesti. Litteroitua materiaalia kertyi kolmesta haastattelusta 86 sivua. Kolmessa haastattelussa haastateltavia oli yhteensä12, ja kukin haastattelu kesti 1,5 -2 tuntia.
Tulosten mukaan poissulkeminen näkyy vapaissa leikkitilanteissa, joissa aikuinen ei ole aktiivisesti mukana. Poissulkeminen voi olla systemaattista ja huomaamatonta selän kääntämistä toisen lapsen puheille ja leikkialoitteille, ja se on nähtävissä lastenvälisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutusosaamisella, esimerkiksi sosioemotionaalisella osaamisella, on tämän tutkielman mukaan merkitystä poissulkemisilmiön syntymiseen lapsiryhmässä. Näyttää siltä, että hyvät vuorovaikutustaidot vaikuttavat erityisesti siihen, kenestä tulee suosittu leikkikaveri. Aikuisilla on tämän tutkielman mukaan merkitystä poissulkemisen esiintymiseen lapsiryhmässä. Ryhmän aikuiset voivat vaikuttaa poissulkemiseen monella eri tavalla. Esimerkkinä mainittakoon huolellinen lapsien ryhmäyttäminen omaan ryhmäänsä, suora kertominen sekä vuorovaikutustaitojen opettaminen eri tilanteisiin liittyen. Lopussa esitellään poissulkemisen estämiseen löydetty valikko aikuisen puuttumiskeinoista sekä negatiivisen kehän kierteen katkaisemiseen tähtäävät interventioehdotukset.