The contested autonomy of arts and journalism: Change and continuity in the dual professionalism of cultural journalism
Jaakkola, Maarit (2015)
Jaakkola, Maarit
Tampere University Press
2015
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-06-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9849-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9849-7
Tiivistelmä
Laskevien levikkien ja yleisön heikentyvän luottamuksen kanssa kamppailevan päivälehtijournalismin on sanottu olevan kriisissä. Myös kulttuurijournalismia ja taidekritiikkiä koskeva muutos- ja kriisipuhe on voimistunut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Puhe kriitikon ja kritiikin kuolemasta sekä kulttuuriosastojen alasajosta ei kuitenkaan täysin vastaa todellisuutta, selviää väitöstutkimuksesta, joka käsittelee suomalaisten sanomalehtien kulttuuriosastojen muutosta vuosina 1978–2008.
Tutkimuksen perustana oli viisi artikkelia, jotka tarkastelevat kulttuurijournalismin sisältöjen ja ammatillisen kulttuurin muutosta. Sanomalehtien kulttuuriosastojen sisällönanalyysien tehtävänä oli selvittää, onko kulttuurin ja arvosteluiden volyymi todella kutistunut ja kulttuurijournalismin tekijöiden esteettinen tietoisuus vähentynyt, kuten kriisipuheessa väitetään. Aineistoon sisältyivät Aamulehden, Helsingin Sanomien, Kalevan, Savon Sanomien ja Turun Sanomien kulttuurisivut. Kulttuurijournalismin ammatillisen kulttuurin arvojen ja niiden muutosten tutkimisessa hyödynnettiin lisäksi kulttuurijournalismin tekijöiden teemahaastatteluita sekä organisaatiokulttuurin ja yksittäisten tekstien analyysia.
Tutkimuksessa vahvistui, että kulttuurijournalismin perinteinen korkeakulttuurinen aihevalikoima on täydentynyt populaarikulttuurisilla aiheilla ja kulttuuriosastojen kulttuurikäsitys siten muuttunut avoimemmaksi. Kulttuuriosastojen juttujen keskimääräinen pituus on lyhentynyt, ja jutuista eniten on lyhentynyt arvosteluiden keskipituus. Myös arvosteluiden suhteellinen osuus julkaistuista sisällöistä on hieman vähentynyt. Arvosteluiden tuotantoa on alettu ulkoistaa sanomalehtien organisaatioissa samaan aikaan kun kulttuuriosastoissa on otettu enemmän vastuuta omasta uutistuotannosta. Tällä tavoin kulttuuriosastot ovat lähentyneet sanomalehtien muita uutisosastoja ja menettäneet niille tyypillistä itsenäisyyttä.
Tutkimuksen perusteella voidaan siten sanoa, että kulttuuri on vakiinnuttanut osansa journalismin uutiskoneistoa, ja kulttuuriosastojen kulttuurijournalismia pidetään yhä enemmän osana journalismia kuin taideviestintää. Kun kulttuurijournalismin kulttuurikäsitys ja ilmaisutavat ovat monipuolistuneet, siitä on tullut yhä laajempien yleisöjen journalismia. Kulttuurijournalismiin sisältyy kuitenkin paljon sisäisiä jännitteitä, jotka ruokkivat puhetta kriisistä, kuten esimerkiksi jännite elitismin ja populismin tai nopean ja hitaan tiedonvälityksen välillä. Kriisipuhe on kuitenkin pikemminkin olennainen kulttuurijournalismia elinvoimaisena ylläpitävä voima kuin merkki varsinaisesta kriisistä.
Kulttuurijournalismille leimallista ja myös sen tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on se, että sen tekijät edustavat kahta eri ammatillista osakulttuuria. Nämä osakulttuurit tulkitsevat journalismin periaatteita eri tavoin ja edustavat siten jopa keskenään ristiriitaisia arvoja. Niin sanotun journalistisen paradigman edustajat ovat ammatti-identiteetiltään ensisijaisesti journalistisen ideologian edustajia, ja he pitävät tärkeänä esimerkiksi sisältöjen uutisellisuutta. Niin sanotun esteettisen paradigman keskiössä ovat eri taidealojen asiantuntijakirjoittajat, jotka työskentelevät useimmiten freelancer-suhteessa toimitukseen ja pitävät tärkeänä esteettistä tietoisuutta. He keskittyvät erityisesti hyvän kulttuurisen maun määrittelyyn liittyvien juttujen, kuten taidearvosteluiden, kirjoittamiseen.
Tasapainoilua tiedonvälitysorientoituneen journalistisen paradigman ja arvio-orientoituneen esteettisen paradigman välillä pidetään kulttuurijournalismin ydintoimintona. Sekä uutis- että arviotoiminnan ylläpitämisen tavoitteena on erilaisten ja maultaan yhä kaikkiruokaisempien yleisöjen palvelu. Arviotoiminnan yhä keskeinen, joskin suhteessa hieman heikentynyt asema viittaa siihen, että kulttuurijournalismia pidetään edelleen osana taidemaailmaa ja sen hierarkianluomisen käytäntöjä. Kulttuurisen tuotannon kentillä ja kulttuurijournalismia muovaavissa metadiskursseissa tapahtuneet muutokset ovat kuitenkin johtaneet siihen, että kriitikoiden asema journalismissa on heikentynyt, sillä taiteen arvioinnille on osoitettavissa yhä enemmän vaihtoehtoja. Taideteosten arvioinnin sijaan taiteesta pyritään kertomaan aktiivisesti myös vaihtoehtoisten lajityyppien, kuten henkilöjuttujen ja reportaasien, avulla, ja päivälehtien sisältöjen ohella taidetta arvotetaan ja siitä puhutaan myös blogeissa ja muilla verkkofoorumeilla.
Kulttuurijournalismin muutosta tarkastelemalla väitöstutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään ja mallintamaan myös kulttuurijournalismin pysyviä ammatillisia rakenteita. Sisältöjä ja ammatillista kulttuuria analysoimalla kulttuurijournalismissa voitiin tunnistaa piirteitä, jotka erottavat tämän erikoisjournalismin muodon muista kulttuurisen välittämisen diskursseista ja yleisjournalismista. Aiemmassa tutkimuksessa tämä ero on tunnistettu – kulttuurijournalisteja on luonnehdittu muun muassa ”erilaisiksi journalisteiksi” – mutta kulttuurijournalismin journalistista olemusta on tarkasteltu sekä journalismintutkimuksessa että taiteensosiologisessa kehyksessä vähemmän kuin kulttuurijournalismin välittämiä sisältöjä (ns. ”näkymättömyysvaikutus”). Luomalla mallin dualistisesta ammatillisesta kulttuurista tutkimus asettuu siten kuromaan umpeen kuilua, joka on syntynyt sekä aiempaan journalismintutkimukseen että taiteensosiologiseen tutkimukseen.
Tutkimuksen perustana oli viisi artikkelia, jotka tarkastelevat kulttuurijournalismin sisältöjen ja ammatillisen kulttuurin muutosta. Sanomalehtien kulttuuriosastojen sisällönanalyysien tehtävänä oli selvittää, onko kulttuurin ja arvosteluiden volyymi todella kutistunut ja kulttuurijournalismin tekijöiden esteettinen tietoisuus vähentynyt, kuten kriisipuheessa väitetään. Aineistoon sisältyivät Aamulehden, Helsingin Sanomien, Kalevan, Savon Sanomien ja Turun Sanomien kulttuurisivut. Kulttuurijournalismin ammatillisen kulttuurin arvojen ja niiden muutosten tutkimisessa hyödynnettiin lisäksi kulttuurijournalismin tekijöiden teemahaastatteluita sekä organisaatiokulttuurin ja yksittäisten tekstien analyysia.
Tutkimuksessa vahvistui, että kulttuurijournalismin perinteinen korkeakulttuurinen aihevalikoima on täydentynyt populaarikulttuurisilla aiheilla ja kulttuuriosastojen kulttuurikäsitys siten muuttunut avoimemmaksi. Kulttuuriosastojen juttujen keskimääräinen pituus on lyhentynyt, ja jutuista eniten on lyhentynyt arvosteluiden keskipituus. Myös arvosteluiden suhteellinen osuus julkaistuista sisällöistä on hieman vähentynyt. Arvosteluiden tuotantoa on alettu ulkoistaa sanomalehtien organisaatioissa samaan aikaan kun kulttuuriosastoissa on otettu enemmän vastuuta omasta uutistuotannosta. Tällä tavoin kulttuuriosastot ovat lähentyneet sanomalehtien muita uutisosastoja ja menettäneet niille tyypillistä itsenäisyyttä.
Tutkimuksen perusteella voidaan siten sanoa, että kulttuuri on vakiinnuttanut osansa journalismin uutiskoneistoa, ja kulttuuriosastojen kulttuurijournalismia pidetään yhä enemmän osana journalismia kuin taideviestintää. Kun kulttuurijournalismin kulttuurikäsitys ja ilmaisutavat ovat monipuolistuneet, siitä on tullut yhä laajempien yleisöjen journalismia. Kulttuurijournalismiin sisältyy kuitenkin paljon sisäisiä jännitteitä, jotka ruokkivat puhetta kriisistä, kuten esimerkiksi jännite elitismin ja populismin tai nopean ja hitaan tiedonvälityksen välillä. Kriisipuhe on kuitenkin pikemminkin olennainen kulttuurijournalismia elinvoimaisena ylläpitävä voima kuin merkki varsinaisesta kriisistä.
Kulttuurijournalismille leimallista ja myös sen tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on se, että sen tekijät edustavat kahta eri ammatillista osakulttuuria. Nämä osakulttuurit tulkitsevat journalismin periaatteita eri tavoin ja edustavat siten jopa keskenään ristiriitaisia arvoja. Niin sanotun journalistisen paradigman edustajat ovat ammatti-identiteetiltään ensisijaisesti journalistisen ideologian edustajia, ja he pitävät tärkeänä esimerkiksi sisältöjen uutisellisuutta. Niin sanotun esteettisen paradigman keskiössä ovat eri taidealojen asiantuntijakirjoittajat, jotka työskentelevät useimmiten freelancer-suhteessa toimitukseen ja pitävät tärkeänä esteettistä tietoisuutta. He keskittyvät erityisesti hyvän kulttuurisen maun määrittelyyn liittyvien juttujen, kuten taidearvosteluiden, kirjoittamiseen.
Tasapainoilua tiedonvälitysorientoituneen journalistisen paradigman ja arvio-orientoituneen esteettisen paradigman välillä pidetään kulttuurijournalismin ydintoimintona. Sekä uutis- että arviotoiminnan ylläpitämisen tavoitteena on erilaisten ja maultaan yhä kaikkiruokaisempien yleisöjen palvelu. Arviotoiminnan yhä keskeinen, joskin suhteessa hieman heikentynyt asema viittaa siihen, että kulttuurijournalismia pidetään edelleen osana taidemaailmaa ja sen hierarkianluomisen käytäntöjä. Kulttuurisen tuotannon kentillä ja kulttuurijournalismia muovaavissa metadiskursseissa tapahtuneet muutokset ovat kuitenkin johtaneet siihen, että kriitikoiden asema journalismissa on heikentynyt, sillä taiteen arvioinnille on osoitettavissa yhä enemmän vaihtoehtoja. Taideteosten arvioinnin sijaan taiteesta pyritään kertomaan aktiivisesti myös vaihtoehtoisten lajityyppien, kuten henkilöjuttujen ja reportaasien, avulla, ja päivälehtien sisältöjen ohella taidetta arvotetaan ja siitä puhutaan myös blogeissa ja muilla verkkofoorumeilla.
Kulttuurijournalismin muutosta tarkastelemalla väitöstutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään ja mallintamaan myös kulttuurijournalismin pysyviä ammatillisia rakenteita. Sisältöjä ja ammatillista kulttuuria analysoimalla kulttuurijournalismissa voitiin tunnistaa piirteitä, jotka erottavat tämän erikoisjournalismin muodon muista kulttuurisen välittämisen diskursseista ja yleisjournalismista. Aiemmassa tutkimuksessa tämä ero on tunnistettu – kulttuurijournalisteja on luonnehdittu muun muassa ”erilaisiksi journalisteiksi” – mutta kulttuurijournalismin journalistista olemusta on tarkasteltu sekä journalismintutkimuksessa että taiteensosiologisessa kehyksessä vähemmän kuin kulttuurijournalismin välittämiä sisältöjä (ns. ”näkymättömyysvaikutus”). Luomalla mallin dualistisesta ammatillisesta kulttuurista tutkimus asettuu siten kuromaan umpeen kuilua, joka on syntynyt sekä aiempaan journalismintutkimukseen että taiteensosiologiseen tutkimukseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineisto, joilla on samankaltaisia nimekkeitä, tekijöitä tai asiasanoja.
-
Would you like root beer, lemonade or Kool-Aid? The problems of translating culture-specific concepts from source culture into target culture
IHATSU, KAISU (2008)
Pro gradu -tutkielmaTässä tutkielmassa käsitellään kulttuurisidonnaisten sanojen kääntämistä. Aineistona on käytetty Winston Groomin kirjoittamaa romaania Gump & Co ja sen suomenkielistä Erkki Jukaraisen vuonna 1996 tekemää käännöstä. Kyseessä ... -
Missing out on culture—or not: Danes and Finns’ cultural participation, the pandemic, and cultural policy measures
Myrczik, Eva; Heikkilä, Riie; Kristensen, Nete Nørgaard; Purhonen, Semi (12.08.2022)
articleBased on nationally representative survey data from a large European project on the societal values of culture, this article measures Danes’ and Finns’ cultural participation in a broad range of activities before COVID-19 ... -
At the Intersections of Global Corporate Culture and Local Culture: Corporate Cultural Sustainability and Responsibility
Stewart, Robert Garey Jr (2024)
Pro gradu -tutkielmaCulture is an underrepresented dimension in sustainability and responsibility literature, and there is a growing call for its development. This study explores the cultural dimension of corporate sustainability (CS) and ...