Rangaistus- ja Strafe-käsitteisiin liittyvät verbi-substantiivikollokaatiot Suomen ja Saksan rikosoikeuden säädöskielessä
Saariniemi, Elina (2015)
2015
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506031607
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506031607
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma käsittelee rangaistus- ja Strafe-käsitteisiin liittyviä verbi-substantiivikollokaatioita Suomen ja Saksan rikosoikeuden säädöskielessä. Tutkittavat kollokaatiot on poimittu termilähtöisesti WordSmith Tools ¬-korpusohjelman avulla tutkimuskorpuksesta, joka koostuu rikoslaista, Strafgesetzbuch-laista sekä Saksan rikosoikeudellisista erillislaeista. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia nämä kollokaatiot ovat syntaktisesta, leksikaalisesta ja semanttisesta näkökulmasta, ja verrataan samalla tuloksia aiempaan teoreettiseen viitekehykseen.
Tutkielman tavoitteena on lisätä käännösalalla tietoisuutta oikeuskielen kollokaatioista, joiden käyttö on oikeuskielessä normittunutta ja jotka muodostavat kokonaisuudessaan käännösyksikön. Siten niiden syvällisestä tuntemuksesta on hyötyä oikeuskielen kääntäjälle, joka ei muutoin ole juridiikan asiantuntija.
Tutkielmassa tarkasteltavat kollokaatiot ilmaisevat oikeuskieleen vakiintuneessa muodossaan kielitekoja, juridisia asiantiloja, toimintoja tai prosesseja. Käsitteet, joilla on juridinen erityissisältö, voivat esiintyä oikeuskielessä myös verbaalisessa kollokaatiomuodossa. Tarkasteltavat kollokaatiot ovat niin sanotusti puolikompositionaalisia, sillä verbikollokaatin ja samalla koko kollokaation fraseologinen merkitys on semanttisesti riippuvainen pääsanasta, joka määrää kollokaation oikeuskielisen merkityksen. Lisäksi verbikollokaatilla, joka on useimmissa tapauksissa merkitykseltään abstrakti, on kollokaatiossa erikoiskielinen merkitys, siten että verbillä on joko yksinomaan olemassa erikoiskielinen merkitys, verbin merkitys erikoistuu kollokaatiossa sen yleiskielisestä merkityksestä tai verbillä on useita merkityksiä, joista erikoiskielinen toteutuu.
Tämän ohella analyysista ilmenee, että tarkasteltavat kollokaatiot muodostavat konseptuaalisten kollokaatioiden ryhmiä, joissa verbikollokaatti yhdistyy konseptuaalisesti samaan käsitehierarkiaan kuuluvien pääsanojen kanssa ja joissa kollokaatioita muodostuu eniten yläkäsitettä ilmaisevan termin kanssa. Kollokaatiot muodostuvat suurimmassa osassa tapauksista kahdesta komponentista, joista pääsana on suomen kielessä useimmiten objektitäydennys ja saksan kielessä akkusatiiviobjekti. Kollokaatiot ovat leksikaalisesti ja semanttisesti kiteytyneitä, mutta samalla ne ovat kuitenkin syntaksiltaan heikosti kiteytyneitä, sillä kollokaatiot voivat esiintyä erilaisissa syntaktisissa muodoissa (vrt. määrätä rangaistus, kurinpitomenettelyssä määrätty rangaistus). Lisäksi tutkielmassa tarkasteltavat kollokaatiot heijastavat yleisiä oikeuskielen piirteitä, joista aineiston kollokaatioissa nousee esille esimerkiksi abstraktisuus, yleispätevyys, kieliteot, oikeudelliset prosessit, polyseemisyys eri oikeusalojen kielten välillä ja osittainen synonymia.
KURZFASSUNG: Verb-Substantiv-Kollokationen der Begriffe rangaistus und Strafe in der finnischen und deutschen strafrechtlichen Gesetzessprache
Tutkielman tavoitteena on lisätä käännösalalla tietoisuutta oikeuskielen kollokaatioista, joiden käyttö on oikeuskielessä normittunutta ja jotka muodostavat kokonaisuudessaan käännösyksikön. Siten niiden syvällisestä tuntemuksesta on hyötyä oikeuskielen kääntäjälle, joka ei muutoin ole juridiikan asiantuntija.
Tutkielmassa tarkasteltavat kollokaatiot ilmaisevat oikeuskieleen vakiintuneessa muodossaan kielitekoja, juridisia asiantiloja, toimintoja tai prosesseja. Käsitteet, joilla on juridinen erityissisältö, voivat esiintyä oikeuskielessä myös verbaalisessa kollokaatiomuodossa. Tarkasteltavat kollokaatiot ovat niin sanotusti puolikompositionaalisia, sillä verbikollokaatin ja samalla koko kollokaation fraseologinen merkitys on semanttisesti riippuvainen pääsanasta, joka määrää kollokaation oikeuskielisen merkityksen. Lisäksi verbikollokaatilla, joka on useimmissa tapauksissa merkitykseltään abstrakti, on kollokaatiossa erikoiskielinen merkitys, siten että verbillä on joko yksinomaan olemassa erikoiskielinen merkitys, verbin merkitys erikoistuu kollokaatiossa sen yleiskielisestä merkityksestä tai verbillä on useita merkityksiä, joista erikoiskielinen toteutuu.
Tämän ohella analyysista ilmenee, että tarkasteltavat kollokaatiot muodostavat konseptuaalisten kollokaatioiden ryhmiä, joissa verbikollokaatti yhdistyy konseptuaalisesti samaan käsitehierarkiaan kuuluvien pääsanojen kanssa ja joissa kollokaatioita muodostuu eniten yläkäsitettä ilmaisevan termin kanssa. Kollokaatiot muodostuvat suurimmassa osassa tapauksista kahdesta komponentista, joista pääsana on suomen kielessä useimmiten objektitäydennys ja saksan kielessä akkusatiiviobjekti. Kollokaatiot ovat leksikaalisesti ja semanttisesti kiteytyneitä, mutta samalla ne ovat kuitenkin syntaksiltaan heikosti kiteytyneitä, sillä kollokaatiot voivat esiintyä erilaisissa syntaktisissa muodoissa (vrt. määrätä rangaistus, kurinpitomenettelyssä määrätty rangaistus). Lisäksi tutkielmassa tarkasteltavat kollokaatiot heijastavat yleisiä oikeuskielen piirteitä, joista aineiston kollokaatioissa nousee esille esimerkiksi abstraktisuus, yleispätevyys, kieliteot, oikeudelliset prosessit, polyseemisyys eri oikeusalojen kielten välillä ja osittainen synonymia.
KURZFASSUNG: Verb-Substantiv-Kollokationen der Begriffe rangaistus und Strafe in der finnischen und deutschen strafrechtlichen Gesetzessprache