“Life was a fiction anyway” : Metafiction and Ian McEwan’s Sweet Tooth
Hotti, Katja (2015)
2015
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506031606
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506031606
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee metafiktion käyttöä Ian McEwanin teoksessa Makeannälkä. Metafiktio on käsitteenä hankala: kuten jälkimodernismi, johon se usein yhdistetään, sitä on vaikea määritellä, ja useat kirjallisuudentutkijat esittävätkin siitä toisistaan hieman eriäviä määritelmiä. Tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että metafiktio on itsensä tiedostavaa kirjallisuutta.
Vaikka metafiktio on käsitteenä melko uusi, metafiktiivisiä piirteitä on esiintynyt romaaneissa jo vuosisatojen ajan, ja ensimmäiset metafiktiivisiksi määriteltävät esimerkit löytyvätkin romaaneista jo 1700-luvulta. Osoittaakseni, että metafiktio on olennainen osa romaania, aloitan tutkimukseni katsauksella romaaniteoriaan. Kuten metafiktion, myös romaanin määritelmä vaikuttaa aiheuttavan tutkijoille päänvaivaa: ei esimerkiksi ole aivan selkeää, voidaanko jokin tietty kirja lukea kuuluvaksi romaanigenreen vai ei.
Romaaniteorian jälkeen perehdyn syvemmin metafiktion käsitteeseen. Metafiktion teorian pioneereina pidetään yleisesti Linda Hutcheonia sekä Patricia Waugh’ta, ja heihin viitataankin lähes poikkeuksetta metafiktiota koskevissa tutkimuksissa: myös oma tekstini nojaa heidän luomiinsa teorioihin. Lisäksi hyödynnän muun muassa Mika Hallilan ajatuksia. Metafiktion yhteydessä tutkin myös parodian käsitettä. Tutkimuksessani käytän lisäksi termiä metaromaani, joka tarkoittaa kirjaa kirjan sisällä. Tämän termin määrittelen pääosin David Lowenkronin tekstin kautta.
Käsiteltyäni keskeiset termit keskityn Makeannälkä-teokseen. Aloitan analyysini tutkimalla mikä tekee kirjasta metafiktiivisen. Hyödynnän metafiktion määrittelyssä löytämiäni piirteitä, joita tuen romaanista otetuilla katkelmilla. Tämän jälkeen pohdin mahdollisia syitä teoksen metafiktiivisyydelle, eli mietin mikä motivoi kirjailijaa luomaan metafiktiivisen tekstin.
Lopuksi teen yhteenvedon tutkimukseni tuloksista.
Vaikka metafiktio on käsitteenä melko uusi, metafiktiivisiä piirteitä on esiintynyt romaaneissa jo vuosisatojen ajan, ja ensimmäiset metafiktiivisiksi määriteltävät esimerkit löytyvätkin romaaneista jo 1700-luvulta. Osoittaakseni, että metafiktio on olennainen osa romaania, aloitan tutkimukseni katsauksella romaaniteoriaan. Kuten metafiktion, myös romaanin määritelmä vaikuttaa aiheuttavan tutkijoille päänvaivaa: ei esimerkiksi ole aivan selkeää, voidaanko jokin tietty kirja lukea kuuluvaksi romaanigenreen vai ei.
Romaaniteorian jälkeen perehdyn syvemmin metafiktion käsitteeseen. Metafiktion teorian pioneereina pidetään yleisesti Linda Hutcheonia sekä Patricia Waugh’ta, ja heihin viitataankin lähes poikkeuksetta metafiktiota koskevissa tutkimuksissa: myös oma tekstini nojaa heidän luomiinsa teorioihin. Lisäksi hyödynnän muun muassa Mika Hallilan ajatuksia. Metafiktion yhteydessä tutkin myös parodian käsitettä. Tutkimuksessani käytän lisäksi termiä metaromaani, joka tarkoittaa kirjaa kirjan sisällä. Tämän termin määrittelen pääosin David Lowenkronin tekstin kautta.
Käsiteltyäni keskeiset termit keskityn Makeannälkä-teokseen. Aloitan analyysini tutkimalla mikä tekee kirjasta metafiktiivisen. Hyödynnän metafiktion määrittelyssä löytämiäni piirteitä, joita tuen romaanista otetuilla katkelmilla. Tämän jälkeen pohdin mahdollisia syitä teoksen metafiktiivisyydelle, eli mietin mikä motivoi kirjailijaa luomaan metafiktiivisen tekstin.
Lopuksi teen yhteenvedon tutkimukseni tuloksista.