Syyttä suotta vai liian myöhään? : huostaanottojen institutionaalinen raja, syyt ja lasten sijoitushistoria
Virtanen, Anu (2015)
2015
Sosiaalityön maisteriopinnot, Pori - Master's Programme in Social Work, Pori
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506031602
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506031602
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää huostaanottojen institutionaalista rajaa, huostaanottoihin johtaneita syitä ja huostaanotettujen lasten aikaisempaa sijoitushistoriaa. Tutkimuksen aineistona on erään eteläsuomalaisen keskisuuren kaupungin vuosien 2009–2014 aikana tehdyistä huostaanottopäätöksistä ja hakemuksista hallinto-oikeuksille (n=152) kerätyt tilastotiedot. Tutkimuksen lähestymistapa on määrällinen ja aineisto on analysoitu käyttäen apua SPSS-tilasto-ohjelmaa. Aineiston analysoinnissa on käytetty muun muassa ristiintaulukointia.
Tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, minkä ikäisiä lapsia on vuosien 2009–2014 aikana otettu huostaan ja mistä syistä sekä vaikuttaako lapsen ikä huostaanottojen syihin. Lisäksi haetaan vastauksia kysymyksiin, millaisia sijoitushistorioita lapsille on muodostunut ennen huostaanottoa ja vaikuttaako lapsen ikä aikaisempiin sijoituksiin.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään lastensuojelua instituutiona ja institutionaalisen rajan käsitettä sekä lasten instituutionaalista polkua lastensuojelussa. Teoriaosuudessa tuodaan esille myös tilastoinnin erityisyyttä lastensuojelussa.
Tutkimuksen keskeisempänä tuloksena on, että huostaanotot kohdistuivat erityisesti 13 – 17-vuotiaisiin lapsiin. Yleisin peruste huostaanotoille oli vanhemmuuden ongelma. Ikäryhmittäin tarkasteltuna vanhemmuuden ongelma oli yleisin peruste niin ala- kuin yläkouluikäistenkin huostaanotoille, kun taas pienempien lasten eli vauvojen ja päiväkoti-ikäisten huostaanottoja perusteltiin eniten vanhempien päihdeongelmilla. Tutkimuksen perusteella voitiin todeta, ettei huostaanottojen institutionaalista rajaa ylitetty kovin helposti eikä huostaanottoihin ryhdytty syyttä suotta. Lähes kaikilla lapsilla oli aikaisempaa kodin ulkopuolista sijoitushistoriaa ja yli puolet lapsista oli jouduttu sijoittamaan kiireellisesti ennen huostaanottoa.
SUMMARY: Without reason or too late?
Tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, minkä ikäisiä lapsia on vuosien 2009–2014 aikana otettu huostaan ja mistä syistä sekä vaikuttaako lapsen ikä huostaanottojen syihin. Lisäksi haetaan vastauksia kysymyksiin, millaisia sijoitushistorioita lapsille on muodostunut ennen huostaanottoa ja vaikuttaako lapsen ikä aikaisempiin sijoituksiin.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään lastensuojelua instituutiona ja institutionaalisen rajan käsitettä sekä lasten instituutionaalista polkua lastensuojelussa. Teoriaosuudessa tuodaan esille myös tilastoinnin erityisyyttä lastensuojelussa.
Tutkimuksen keskeisempänä tuloksena on, että huostaanotot kohdistuivat erityisesti 13 – 17-vuotiaisiin lapsiin. Yleisin peruste huostaanotoille oli vanhemmuuden ongelma. Ikäryhmittäin tarkasteltuna vanhemmuuden ongelma oli yleisin peruste niin ala- kuin yläkouluikäistenkin huostaanotoille, kun taas pienempien lasten eli vauvojen ja päiväkoti-ikäisten huostaanottoja perusteltiin eniten vanhempien päihdeongelmilla. Tutkimuksen perusteella voitiin todeta, ettei huostaanottojen institutionaalista rajaa ylitetty kovin helposti eikä huostaanottoihin ryhdytty syyttä suotta. Lähes kaikilla lapsilla oli aikaisempaa kodin ulkopuolista sijoitushistoriaa ja yli puolet lapsista oli jouduttu sijoittamaan kiireellisesti ennen huostaanottoa.
SUMMARY: Without reason or too late?