Opettavaisia tarinoita ja varoittavia esimerkkejä : nuorten kulttuurisia käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta
Remes, Liisa (2015)
Remes, Liisa
2015
Sosiologia, Pori - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506031600
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506031600
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten kulttuurisia käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta. Kulttuurisilla käsityksillä viitataan sosiaalisesti rakentuneeseen ja jaettuun tietoon. Seksuaalista väkivaltaa koskevat kulttuuriset käsitykset liittyvät esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhriin, tekijään ja syyllisyyteen. Kulttuurinen tieto koskee myös sitä, miten seksuaalista väkivaltaa selitetään eli mistä syistä sitä ajatellaan tapahtuvan.
Aineisto koostuu 15-16 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien kirjoittamista tarinoista. Tarinat on kirjoitettu eläytymismenetelmässä käytetyn kehyskertomuksen pohjalta. Kehyskertomuksia on kaksi. Toisen kehyksen kontekstina ovat kotibileet ja toisen kontekstina on internetissä solmittujen tuttavuuksien maailma. Tarinat on kerätty kahden eri seurakunnan isoskoulutuksista. Aineiston analyysi perustuu narratiiviseen metodiseen lähestymistapaan. Tarinoiden analyysin välineenä on sovellettu Kenneth Burken luomaa viisikulmiota. Tutkielman metodiset valinnat rakentuvat näkemykselle, jossa kieli ja kielenkäyttö nähdään toimintana.
Tutkielman tulokset osoittavat, että nuorilla on jaettuja kulttuurisia käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta. Sekä bileisiin että nettituttavuuksien maailmaan sijoittuvia tarinoita yhdistää se, että seksuaalisen väkivallan tyttöuhrin toiminta on niissä keskeistä. Seksuaalista väkivaltaa selitetään tarinoissa eniten tytön toiminnalla. Tytön esitetään ottavan riskejä, jotka johtavat hänet seksuaalisen väkivallan uhriksi. Tarinat ovat opettavaisia ja varoittavia. Opetukset ja varoitukset on suunnattu pääasiassa tytöille, ei pojille tai miehille. Tyttöjä varoitetaan esimerkiksi juomasta alkoholia, luottamasta vieraisiin poikiin ja miehiin sekä menemästä turvattomiin paikkoihin. Biletarinoissa tyttö pystyy vastustelullaan estämään raiskauksen. Internettarinoissa tyttö joutuu usein raiskatuksi. Näyttää siltä, että nuorten käsityksissä nuori tyttö pystyy vastustelullaan estämään samanikäisen pojan raiskausyrityksen, mutta ei aikuisen miehen raiskausyritystä.
Biletarinoissa seksuaalisen väkivallan tekijät ovat nuoria poikia, jotka ovat joko yksilöllisiä pahantekijöitä tai melko tavallisia poikia, joiden voimakas seksuaalisuus ottaa heidät valtaansa. Nettitarinoissa tekijät ovat yleensä aikuisia miehiä. Osa miehistä on patologisoitu seksuaalisesti poikkeaviksi pedofiileiksi. Seksuaalisen väkivallan konteksti on tarinoissa tutustumistilanne. Nuoret näyttävät käsittävän seksuaalisen väkivallan tilanteen sellaiseksi, jossa uhri ja tekijä eivät tunne toisiaan tai he ovat vasta tutustuneet.
Aineisto koostuu 15-16 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien kirjoittamista tarinoista. Tarinat on kirjoitettu eläytymismenetelmässä käytetyn kehyskertomuksen pohjalta. Kehyskertomuksia on kaksi. Toisen kehyksen kontekstina ovat kotibileet ja toisen kontekstina on internetissä solmittujen tuttavuuksien maailma. Tarinat on kerätty kahden eri seurakunnan isoskoulutuksista. Aineiston analyysi perustuu narratiiviseen metodiseen lähestymistapaan. Tarinoiden analyysin välineenä on sovellettu Kenneth Burken luomaa viisikulmiota. Tutkielman metodiset valinnat rakentuvat näkemykselle, jossa kieli ja kielenkäyttö nähdään toimintana.
Tutkielman tulokset osoittavat, että nuorilla on jaettuja kulttuurisia käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta. Sekä bileisiin että nettituttavuuksien maailmaan sijoittuvia tarinoita yhdistää se, että seksuaalisen väkivallan tyttöuhrin toiminta on niissä keskeistä. Seksuaalista väkivaltaa selitetään tarinoissa eniten tytön toiminnalla. Tytön esitetään ottavan riskejä, jotka johtavat hänet seksuaalisen väkivallan uhriksi. Tarinat ovat opettavaisia ja varoittavia. Opetukset ja varoitukset on suunnattu pääasiassa tytöille, ei pojille tai miehille. Tyttöjä varoitetaan esimerkiksi juomasta alkoholia, luottamasta vieraisiin poikiin ja miehiin sekä menemästä turvattomiin paikkoihin. Biletarinoissa tyttö pystyy vastustelullaan estämään raiskauksen. Internettarinoissa tyttö joutuu usein raiskatuksi. Näyttää siltä, että nuorten käsityksissä nuori tyttö pystyy vastustelullaan estämään samanikäisen pojan raiskausyrityksen, mutta ei aikuisen miehen raiskausyritystä.
Biletarinoissa seksuaalisen väkivallan tekijät ovat nuoria poikia, jotka ovat joko yksilöllisiä pahantekijöitä tai melko tavallisia poikia, joiden voimakas seksuaalisuus ottaa heidät valtaansa. Nettitarinoissa tekijät ovat yleensä aikuisia miehiä. Osa miehistä on patologisoitu seksuaalisesti poikkeaviksi pedofiileiksi. Seksuaalisen väkivallan konteksti on tarinoissa tutustumistilanne. Nuoret näyttävät käsittävän seksuaalisen väkivallan tilanteen sellaiseksi, jossa uhri ja tekijä eivät tunne toisiaan tai he ovat vasta tutustuneet.