Syömisen diskursiivisia ulottuvuuksia suomalaisessa nykykirjallisuudessa
Jokinen, Krista (2015)
2015
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506021595
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506021595
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen syömiseen ja vartalon kokoon liitettyjä merkityksiä neljässä suomalaisessa teoksessa: Kati Kovácsin sarjakuvateoksessa Karu selli (1996, KS), Kira Poutasen romaanissa Ihana meri (2001, IM), Sofi Oksasen romaanissa Stalinin lehmät (2003, SL) sekä Pekka Hiltusen romaanissa Iso (2012, I). Olennainen osa tutkimustani on myös diskurssien kontekstualisointi: miten fiktiiviset henkilöt toisintavat, muokkaavat ja rakentavat yhteiskunnallista syömisdiskurssia, joka keskittyy lihavuuden välttämiseen ja siitä eroon pääsemiseen? Yhteiskunnallisen syömisdiskurssin erittelyssä minulla on apunani Helsingin Sanomien arkisto, esimerkiksi vuoden 2007 juttusarja Läskikapina.
Metodini on diskurssianalyysi, ja tukeudun diskurssin määrittelyssä Michel Foucaultiin. Käytän diskursseja sekä analyysivälineenä että valtaan kytkeytyvinä merkityskenttinä. Kohdeteosteni pohjalta erittelen valtadiskursiivisen muodostelman, joka näyttäytyy ristiriitaisena: siihen kuuluu virallisen terveystieteen diskurssin lisäksi nautintodiskurssi, joka on yksi vastadiskursseista. Valtadiskursseja yhdistävät lausumat, jotka on rakennettu samojen sääntöjen pohjalta. Esimerkiksi kaloridiskurssi yhdistyy viralliseen terveysdiskurssiin painonhallinnan ja rasvattomuuden sekä sokerittomuuden lausumien kautta. Vastadiskurssit suhteutuvat aina valtadiskurssiin, eikä niitä voi tarkastella valtadiskursseista erillisinä.
Jokaisessa teoksessa päähenkilöt hylkäävät diskursseja ja omaksuvat uusia, mutta koskaan prosessi ei ole helppo, ja se kestää käytännössä läpi koko teoksen. Tämän kehitysaspektin vuoksi sovellan tutkimuksessani Bildungsroman-traditiota. Annilla (I) siirtymä diskurssista toiseen on helpoiten hahmotettavissa, sillä hän siirtyy valtadiskurssin määrittämästä häpeän subjektipositiosta vastadiskursiiviseen itsensä hyväksymisen positioon. Julia (IM) taas oppii hyväksymään pelkonsa ja elämään sen kanssa. Anna (SL) pääsee eroon virolaisuutensa tuottamasta häpeästä, jolloin hän sopii vähän paremmin ympäristöönsä. Julia ja Anna eivät varsinaisesti parane syömishäiriöistään, mutta he muuttuvat hieman enemmän oman elämänsä subjekteiksi, kuten Annikin. Samalla tavoin kehittyy myös Annabella (KS), jonka vartalon koko ei muutu, mutta joka oppii suhtautumaan hyväksyvämmin itseensä.
Lisäksi suhteutan diskurssien lausumia kognitiivisiin metaforiin, jotka implikoituvat teoksissa. Esitän, että metaforat, kuten RUOKA ON SEKSIÄ, (LIHAVA) RUUMIS ON VANKILA ja LAIHA NAINEN ON PRINSESSA sekä niiden kielelliset ilmaisut ovat tulkittavissa eri diskurssien lausumina.
Metodini on diskurssianalyysi, ja tukeudun diskurssin määrittelyssä Michel Foucaultiin. Käytän diskursseja sekä analyysivälineenä että valtaan kytkeytyvinä merkityskenttinä. Kohdeteosteni pohjalta erittelen valtadiskursiivisen muodostelman, joka näyttäytyy ristiriitaisena: siihen kuuluu virallisen terveystieteen diskurssin lisäksi nautintodiskurssi, joka on yksi vastadiskursseista. Valtadiskursseja yhdistävät lausumat, jotka on rakennettu samojen sääntöjen pohjalta. Esimerkiksi kaloridiskurssi yhdistyy viralliseen terveysdiskurssiin painonhallinnan ja rasvattomuuden sekä sokerittomuuden lausumien kautta. Vastadiskurssit suhteutuvat aina valtadiskurssiin, eikä niitä voi tarkastella valtadiskursseista erillisinä.
Jokaisessa teoksessa päähenkilöt hylkäävät diskursseja ja omaksuvat uusia, mutta koskaan prosessi ei ole helppo, ja se kestää käytännössä läpi koko teoksen. Tämän kehitysaspektin vuoksi sovellan tutkimuksessani Bildungsroman-traditiota. Annilla (I) siirtymä diskurssista toiseen on helpoiten hahmotettavissa, sillä hän siirtyy valtadiskurssin määrittämästä häpeän subjektipositiosta vastadiskursiiviseen itsensä hyväksymisen positioon. Julia (IM) taas oppii hyväksymään pelkonsa ja elämään sen kanssa. Anna (SL) pääsee eroon virolaisuutensa tuottamasta häpeästä, jolloin hän sopii vähän paremmin ympäristöönsä. Julia ja Anna eivät varsinaisesti parane syömishäiriöistään, mutta he muuttuvat hieman enemmän oman elämänsä subjekteiksi, kuten Annikin. Samalla tavoin kehittyy myös Annabella (KS), jonka vartalon koko ei muutu, mutta joka oppii suhtautumaan hyväksyvämmin itseensä.
Lisäksi suhteutan diskurssien lausumia kognitiivisiin metaforiin, jotka implikoituvat teoksissa. Esitän, että metaforat, kuten RUOKA ON SEKSIÄ, (LIHAVA) RUUMIS ON VANKILA ja LAIHA NAINEN ON PRINSESSA sekä niiden kielelliset ilmaisut ovat tulkittavissa eri diskurssien lausumina.