Yksinasuvien työttömien köyhyys : kertomuksia osallisuudesta ja osattomuudesta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää yksinasuvien työttömien kokemuksia köyhyydestä. Olen tutkielmassani kiinnostunut siitä, miten yksinasuvat työttömät kuvaavat sosiaalisia suhteitaan, erilaiseen toimintaan osallistumista sekä omaa asemaansa osana yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa on osallisuus ja osattomuus sekä köyhyyttä käsittelevä kirjallisuus. Tutkimusaineisto koostuu 33 yksinasuvan työttömän kirjoituksesta, jotka on kerätty vuonna 2006 Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun yhteydessä. Aineiston analyysissa hyödynnän narratiivista tutkimusotetta.

Tulosten mukaan yksinasuvien työttömien kirjoituksissa osattomuus näyttäytyy kahdessa eri merkityksessä. Ensinnäkin se on taloudellisesta köyhyydestä ja työttömyydestä alkunsa saavaa osallistumismahdollisuuksien puutetta, joka tuottaa osattomuutta työelämästä, harrastuksista ja muista aktiviteeteista sekä tyydyttävistä ihmissuhteista. Toiseksi osattomuus on kirjoituksissa vahvasti henkilökohtainen kokemus ja tunne omasta osattomuudesta. Osattomuus tulee esille kohtaamattomuuden ja ulossulkemisen kokemuksina sekä ulkopuolisuuden ja tarpeettomuuden tunteina suhteessa muihin ihmisiin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan.

Osallisuutta kuvaavissa kokemuksissa osallisuus näyttäytyy kahdessa eri merkityksessä. Ensinnäkin se on tarjolla olevien ilmaisten tai riittävän edullisten osallistumismahdollisuuksien hyödyntämistä, joka tuottaa osallisuutta harrastuksista ja muista aktiviteeteista. Osallisuus on myös konkreettista osallisuutta tyydyttävistä ihmissuhteista, eli ihmissuhteiden olemassaoloa ihmisen elämässä. Osallisuus tarkoittaa henkilökohtaisena kokemuksena ja tunteena ennen kaikkea tunnetta johonkin kuulumisesta sekä ihmissuhteissa arvostetuksi, huomioiduksi ja välitetyksi tulemisen kokemusta.

Yksinasuvien köyhien työttömien kirjoituksissa osallistumismahdollisuuksien rajallisuuteen sekä osattomuuteen viittaavat kokemukset ovat hallitsevassa asemassa. Työttömyys aiheuttaa toimettomuuden ja tarpeettomuuden tunteita. Toimintaan osallistumisen ja sosiaalisten suhteiden luomisen ja ylläpitämisen esteet liittyvät vahvimmin taloudellisiin vaikeuksiin. Myös häpeän tunne johtaa toisinaan sosiaalisten tilanteiden välttelyyn. Osallistumismahdollisuuksien rajallisuus heikentää fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Jatkossa olisi mietittävä keinoja siihen, miten työelämän ulkopuolella olevien ihmisten osallisuuden toteutumista voidaan paremmin tukea. Perusturvan nostaminen riittävälle tasolle mahdollistaisi ihmisestä itsestään lähtevän aktiivisuuden, toiminnan ja osallistumisen.

SUMMARY: The poverty of unemployed people living alone : narratives of inclusion and marginalization