Realistisen arvioinnin mukainen ohjelmateoria lastensuojelun perhetyöstä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on selvittää, millaista lastensuojelun perhetyötä eräässä keskikokoisessa kunnassa tehdään, ja mihin kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijät ajattelevat perhetyön aikaansaaman muutoksen asiakasperheiden elämässä perustuvan. Kysymyksiin vastaamiseksi työn tehtävänä on muodostaa arviointi- ja evaluaatiotutkimuksen mukainen ohjelmateoria lastensuojelun perhetyöstä muutokseen pyrkivänä interventiona. Tutkimusote on laadullinen ja aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän teemahaastattelusta. Haastatteluaineisto on analysoitu teema-analyysiä ja sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvaa sisällönanalyysiä soveltamalla. Tutkimuksen tietoteoreettinen viitekehys on kriittinen realismi, jota on sovellettu vastaamaan arviointi- ja evaluaatiotutkimuksen rakennetta ja tiedontarvetta, ja johon on yhdistetty sosiaalisen konstruktionismin tietokäsitystä.

Tutkielman perusteella perhetyön tarpeen aiheuttavat ongelmat ovat jaettavissa kolmeen pääluokkaan, jotka ovat vanhemman ongelmat lapsen ohjaamisessa ja kasvatustilanteissa, perheenjäsenten väliset ristiriidat ja vuorovaikutuksen ongelmat sekä perheen arjenhallinnan ongelmat. Tietyn ongelman määritteleminen tietylle asiakasperheelle edellyttää kuitenkin tulkintaa ja neuvottelua ja on riippuvainen myös perheen asemoitumisesta suhteessa tuotettuun ongelmanmäärittelyyn. Yhteinen tulkinta ja määritelmä ongelmasta ovat edellytys muutostyön mahdollistumiselle. Tutkielma osoittaa, että perheet saattavat kuitenkin vastustaa tai olla epämotivoituneita tai epävarmoja ongelmanmäärittelystä ja perhetyön kanssa työskentelystä lukuisista syistä. Aineiston perusteella perhetyön keskeinen tehtävä muutoksen mahdollistamiseksi on luoda työskentelylle konteksti, jossa hyvä työntekijän ja asiakkaan välinen yhteistyösuhde ja yhteinen, molemminpuolisesti hyväksytty ja ymmärretty ongelmanmäärittely purkavat syitä, joiden vuoksi perheet vastustavat tai ovat epämotivoituneita perhetyöhön. Usein vasta hyvän yhteistyösuhteen ja yhteisen ongelmanmäärittelyn kontekstissa perhetyöntekijöiden käyttämät ja toteuttamat menetelmät ja työtavat saavat aikaan tavoitteenmukaisia vaikutuksia ja varsinainen työskentely voi alkaa. Kunkin perheen kanssa toteutettavat menetelmät ja työtavat riippuvat ongelmanmäärittelystä, joka antaa perhetyölle suunnan ongelman ratkaisemiseksi. Menetelmien ja työtapojen voidaan jäsentää perustuvan kolmeen työtä ohjaavaan tulkintakehykseen, jotka vastaavat niitä ongelmia, joita haastatellut näkivät perhetyön tarpeen taustalla. Työtä ohjaava tulkintakehys vaikuttaa siihen, millaiseen perheenjäsenten toimijuuteen, ja millaiseen tunteiden ja kognitioiden käsittelyyn ja kuinka konkreettiseen työhön valitut menetelmät perustuvat.

Kriittiseen realismiin pohjautuvan arviointitutkimuksen mallin perusteella muodostettu ohjelmateoria osoittaa, että perhetyön kohtaamisen perheen kanssa on tarkoitus johtaa tavoiteltuun muutokseen käytettyjen menetelmien ja työtapojen aikaansaamien mekanismien kautta tilanteeseen sopivan tulkintakehyksen, yhteisen ja yhteisesti hyväksytyn ongelmanmäärittelyn sekä hyvän yhteistyösuhteen kontekstissa. Johtopäätöksenä tutkielma ottaa kantaa kriittisen realismin soveltuvuuteen sosiaalityön vaikutusten ja niiden selitysten tutkimiseen, ja sen mahdollisuuksiin yhdistää konstruktionistista ja positivista tietämistä sosiaalityön tutkimuksessa.

SUMMARY: Program theory of the child welfare organized family work based on realistic evaluation paradigm