Muutokset työn piirteissä ja työhyvinvoinnissa määräaikaisilla ja vakituisilla työntekijöillä kahden vuoden seurannassa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata määräaikaisessa ja vakituisessa työsuhteessa olevia yliopistotyöntekijöitä kahden vuoden ajan ja verrata tapahtuuko heidän työssään (työn vaatimukset ja voimavarat) ja työhyvinvoinnissaan (uupumusasteinen väsymys ja tarmokkuus) erilaisia muutoksia seurannan aikana. Tutkimuksessa oletettiin, että pitkittyessään määräaikainen työ muuttuu ansaksi, joka heikentää työn laatua (so. lisää koettuja vaatimuksia ja vähentää työn voimavaroja) sekä heikentää työhyvinvointia (so. lisää uupumusasteista väsymystä ja vähentää tarmokkuutta työssä). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin soveltaen työn vaatimusten ja voimavarojen mallia.

Tutkimus oli osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta "Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia?". Tutkimuksessa hyödynnettiin vuosina 2008, 2009 ja 2010 kahden monialaisen yliopiston työntekijöiltä kyselyin kerättyjä verkkoaineistoja. Tutkimukseen valittiin vain ne henkilöt, jotka olivat pysyneet määräaikaisessa (n = 388) tai vakituisessa työsuhteessa (n = 430) koko seurannan ajan (N = 818). Tutkimuksessa tarkasteltiin eroja ja mahdollisia muutoksia määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden kokemissa aikapaineissa, työn epävarmuudessa (työn vaatimukset), vaikutusmahdollisuuksissa ja esimieheltä saadussa tuessa (työn voimavarat) toistettujen mittausten kovarianssianalyyseilla. Eroja ja mahdollisia muutoksia uupumusasteisessa väsymyksessä ja tarmokkuudessa tarkasteltiin toistettujen mittausten monimuuttujaisella kovarianssianalyysilla.

Tutkimuksessa havaittiin, että työn epävarmuus lisääntyi ja esimieheltä saatu tuki väheni määräaikaisilla työntekijöillä kahden vuoden seurannan aikana. Sen sijaan vakituiset työntekijät kokivat määräaikaisia enemmän aikapaineita ja määräaikaiset vakituisia enemmän vaikutusmahdollisuuksia koko seurannan ajan. Uupumusasteisessa väsymyksessä tai tarmokkuudessa ei havaittu eroja työntekijäryhmien välillä.

Tulokset viittaavat siihen, että pitkään jatkuessaan määräaikaisuus voi muuttua työntekijöille ansaksi lisäten työn vaatimuksia ja vähentäen voimavaroja. Työnantajien olisi hyvä pitää tämä mahdollisuus mielessä ja pyrkiä henkilöstöpolitiikallaan pitämään huolta myös määräaikaisten työntekijöiden työn laadusta.