Opintojen viivästyminen Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikössä
Kopo, Lotta (2015)
2015
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506021577
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506021577
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa käsitellään opintojen viivästymistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opintojen viivästymisen syitä Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikössä sekä kartoittaa opinnoissaan viivästyneiden opiskelijoiden valmistumisaikeita sekä keinoja, joilla kasvatustieteiden yksikkö voisi tukea opinnoissaan viivästyneiden opintojen loppuunsaattamista. Lisäksi tutkittiin millainen on tyypillinen opinnoissaan viivästyvä kasvatustieteiden opiskelija Tampereen yliopistossa. Tutkimus kohdistettiin yli tavoitteellisen viisi vuotta opiskelleisiin kasvatustieteen yksikön opiskelijoihin, jotka olivat aloittaneet opintonsa kasvatustieteiden yksikössä vuonna 2000 tai sen jälkeen sekä yli neljä vuotta opiskelleisiin pelkkään maisteriohjelmaan hakeneisiin opiskelijoihin, joiden opinnot olivat myös alkaneet vuonna 2000 tai sen jälkeen.
Tutkimus toteutettiin kahdessa osassa, joista ensimmäinen tehtiin Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikölle tilaustyönä. Ensimmäisen osan aineisto koostuu 42 kyselylomakevastauksesta, jotka kerättiin sekä perinteisellä kirjepostilla että sähköpostilla. Toisen osan aineistossa on 11 avointa haastattelua ja kolme kirjoitelmaa, joiden aiheena oli ”Opinnollinen elämänkertani”. Tutkimus on toteutettu monimetodisesti käyttäen sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen keinoja. Tutkimuksen tulosten perusteella opintojen viivästyminen kasvatustieteiden yksikössä liittyy vahvasti opiskelijoiden omiin henkilökohtaisiin elämäntilanteisiin, joihin yliopisto ei voi toiminnallaan vaikuttaa. Suurimmat syyt opintojen viivästymiseen olivat työssäkäynti, perhe-elämä ja uupumus. Toisaalta opintojen viivästyminen oli joissakin tapauksissa myös opiskelijan tietoinen valinta, sillä hän saattoi haluta suorittaa laajemman tutkinnon tai kerryttää työelämässä hyödynnettävää elämänkokemusta opintojen aikana. Suurin osa kasvatustieteen opiskelijoista pyrkii kuitenkin valmistumaan mahdollisimman pian, mutta toivoo yksikön joustavan opintojen järjestämisessä ja suorittamisessa, tarjoavan ohjausta opinnoissa etenemiseen sekä järjestävän mahdollista vertaisryhmätukea.
Tulosten valossa näyttää siltä, että Suomen on tehtävä tulevaisuudessa korkeakoulupoliittisia muutoksia opiskelujärjestelmään, mikäli se aikoo pärjätä parhaillaan tapahtuvassa ikärakenteen muutoksessa. Jotta opiskelijoita saataisiin valmistumaan nopeammin työmarkkinoiden käyttöön, tulisi opintojen viivästymistä ehkäisevän työn jatkossa keskittyä aiempaa enemmän opiskelijan syyttämisen sijaan opiskelijan tukemiseen.
Tutkimus toteutettiin kahdessa osassa, joista ensimmäinen tehtiin Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikölle tilaustyönä. Ensimmäisen osan aineisto koostuu 42 kyselylomakevastauksesta, jotka kerättiin sekä perinteisellä kirjepostilla että sähköpostilla. Toisen osan aineistossa on 11 avointa haastattelua ja kolme kirjoitelmaa, joiden aiheena oli ”Opinnollinen elämänkertani”. Tutkimus on toteutettu monimetodisesti käyttäen sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen keinoja. Tutkimuksen tulosten perusteella opintojen viivästyminen kasvatustieteiden yksikössä liittyy vahvasti opiskelijoiden omiin henkilökohtaisiin elämäntilanteisiin, joihin yliopisto ei voi toiminnallaan vaikuttaa. Suurimmat syyt opintojen viivästymiseen olivat työssäkäynti, perhe-elämä ja uupumus. Toisaalta opintojen viivästyminen oli joissakin tapauksissa myös opiskelijan tietoinen valinta, sillä hän saattoi haluta suorittaa laajemman tutkinnon tai kerryttää työelämässä hyödynnettävää elämänkokemusta opintojen aikana. Suurin osa kasvatustieteen opiskelijoista pyrkii kuitenkin valmistumaan mahdollisimman pian, mutta toivoo yksikön joustavan opintojen järjestämisessä ja suorittamisessa, tarjoavan ohjausta opinnoissa etenemiseen sekä järjestävän mahdollista vertaisryhmätukea.
Tulosten valossa näyttää siltä, että Suomen on tehtävä tulevaisuudessa korkeakoulupoliittisia muutoksia opiskelujärjestelmään, mikäli se aikoo pärjätä parhaillaan tapahtuvassa ikärakenteen muutoksessa. Jotta opiskelijoita saataisiin valmistumaan nopeammin työmarkkinoiden käyttöön, tulisi opintojen viivästymistä ehkäisevän työn jatkossa keskittyä aiempaa enemmän opiskelijan syyttämisen sijaan opiskelijan tukemiseen.