"Toista ei pysty arvioimaan, ellei sitä oikeesti mee kysymään siltä" : lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevien lasten ja vanhempien sekä sosiaalityöntekijöiden merkityksellisen tiedon paikantuminen

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa jäsennetään lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevien lasten ja vanhempien sekä sosiaalityöntekijöiden merkityksellistä tietoa. Tavoitteena on selvittää, mikä on asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden mielestä merkityksellistä tietoa, eroaako asiakkaiden ja työntekijöiden merkityksellinen tieto toisistaan ja jos eroaa, niin miten. Lastensuojelun asiakkaiksi tässä tutkielmassa mielletään sekä asiakasperheiden lapset että vanhemmat. Merkityksellistä tietoa lähestytään sen kautta, minkä asiakkaat ja sosiaalityöntekijät kokevat lastensuojelun sosiaalityössä olevan niin tärkeää, että sitä tulee kartoittaa lastensuojelun avohuollon asiakkaana oleville perheille osoitetussa palautekyselyssä. Tavoitteena on saada kerättyä tietoa palautekyselyn kehittämistä varten.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu tiedosta, asiantuntijuudesta ja asiakkaiden osallisuudesta. Tässä tutkielmassa tieto ja tiedon tuottaminen tulkitaan postmodernin tiedonkäsityksen tapaan. Asiantuntijuutta lähestytään lakiasäätävän ja tulkitsevan asiantuntijuuden, horisontaalisen ja vertikaalisen asiantuntijuuden sekä suljetun ja avoimen asiantuntijuuden käsitteiden kautta. Osallissuutta pohditaan eri osallisuuden tasojen sekä osallisuuteen liittyvien haasteiden kautta. Lasten tietoa, asiantuntijuutta ja osallisuutta pohditaan erikseen.

Tutkimuksessa on toimintatutkimuksellinen ote. Tutkimusaineisto on kerätty yhteistutkimalla kolmessa ryhmäkeskustelussa. Ryhmät muodostuvat kolmesta lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevasta lapsesta, kolmesta lastensuojelun avohuollon asiakasperheen vanhemmasta sekä kolmesta lastensuojelun sosiaalityöntekijästä. Kaikki osallistujat asuvat tai työskentelevät samassa kunnassa. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla.

Tutkimuksen mukaan lasten, vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden merkitykselliseksi koettu tieto on osittain yhteistä, jaettua tietoa ja osittain omaa, erityistä tietoa. Lasten, vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden merkityksellinen tieto paikantuu viiteen merkityskokonaisuuteen, jotka liittyvät lomakkeen muotoiluun ja sisältöön, tiedon haltijuuteen, dokumentointiin, kohtaamiseen ja muutokseen. Toisissa teemoissa erityinen tieto korostuu suhteessa yhteiseen tietoon ja toisissa teemoissa on enemmän yhteistä, jaettua tietoa. Eniten erityistä tietoa sisältyy tiedon haltijuuteen ja dokumentointiin.

Tutkimus osoittaa, että asiantuntijatieto ei ole ylivertaista maallikkotietoon verrattuna eikä kenenkään tietoa ja asiantuntijuutta ole syytä sivuuttaa. Erityisen tärkeää on pohtia lapsen roolia oman asiansa asiantuntijana. Nähdäänkö lapsi omana itsenään, yksilönä ja osallisena vai ainoastaan per-heensä jäsenenä? Annammeko jonkun muun puhua lapsen puolesta ja toimia lapsen tiedon määrittelijänä?

SUMMARY: “You can`t assess someone, if you don`t go and ask him” : localization of significant knowledge of child and parent clients of non-institutional child care, and social workers