Lapsen osallisuus sijaishuollossa - lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja lapsen vuorovaikutustilanteessa

Abstract

Tämä tutkielma selvittää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden käsityksiä sijaishuollossa olevan lapsen osallisuudesta, mitä osallisuus on sosiaalityöntekijän ja lapsen vuorovaikutustilanteessa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät haluaisivat toimia omassa työssään lapsen osallisuuden toteutumiseksi. Sijaishuollosta on vähän tutkimusta. Huostaan otettu lapsi on erityisessä asemassa asuessaan oman kodin ulkopuolella ja osallisuudella on merkittävä tehtävä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Lapsen ja sosiaalityöntekijän kohtaaminen sekä vuorovaikutus ovat yksi sosiaalityön keskeisiä elementtejä.

Lapsen osallisuuden perustana pidetään YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta. Lapsen osallisuus on sisällytetty myös Suomen lainsäädäntöön ja sitä painotetaan uudessa lastensuojelulaissa. Osallisuutta voidaan määritellä monin tavoin. Se on esimerkiksi osana olemista, yhteisöön liittymistä tai siihen kuulumista ja jotain, mitä osallistaminen voi vahvistaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tulee huomioida lapsen osallisuuden lisäksi lapsen oikeus suojeluun. Osallisuuden toteutuminen vaatii lapsen sensitiivistä ja turvallista kohtaamista.

Tämä pro gradu -työ on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimusaineisto muodostuu kolmesta ryhmähaastattelusta. Yhteensä haastatteluihin on osallistunut 13 lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jotka työskentelevät sijaishuollossa tai joilla on työkokemusta sijaishuollossa olevien lasten kanssa työskentelystä. Haastatteluaineisto on analysoitu fenomenografisen analyysin avulla.

Tässä tutkimuksessa sijoitetun lapsen osallisuus näyttäytyy lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden määrittämänä moninaisena toimintana, sanattomana viestintänä, välillisesti välittyvänä, suojeluna, lapsen kuulumisena johonkin sekä lapsen oikeutena tietoon. Sosiaalityöntekijät pitävät kaikkia näitä osa-alueita tärkeinä lapsen osallisuuden toteuttamiseksi. Sosiaalityöntekijän ja lapsen kohtaaminen tapahtuu usein sijaishuoltopaikan tuella, joka voi olla esimerkiksi tilan järjestämistä tapaamiselle tai lapsen kannustamista tapaamaan sosiaalityöntekijää. Sijaishuoltopaikka voi olla myös esteenä, että lapsi voi tavata sosiaalityöntekijää kahden kesken. Sosiaalityöntekijät pitävät lapsen kohtaamista tärkeänä osana lastensuojelun työskentelyä ja he ovat valmiita kouluttautumaan ja muuttamaan totuttuja toimintakäytäntöjä lapsen osallisuuden esiin tuomiseksi. Lapsen osallisuuden toteuttamiseksi sosiaalityöntekijät toivovat lisää resursseja työhön, että he voisivat toteuttaa lapsen osallisuutta oikeasti.

SUMMARY: Participation of the child in substitute care – interaction between the social worker and the child in the child welfare