Alakoulun puheviestintäopetus luokanopettajien ja luokkahuoneopetuksen näkökulmista

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena puheviestintäopetus näyttäytyy luokanopettajien puheessa ja arkipäivän luokkahuoneopetuksessa. Puheviestintätaidot esiintyivät vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa vuorovaikutus -käsitteen alla, ja vuoden 2014 perusteissa puheviestintätaidot näyttäytyivät laajemmin. Suomessa aihetta on tutkittu vähäisesti erityisesti alakoulun osalta. Taustana tutkimukselle oli käsitys puheviestinnästä koulussa opetettavana verbaalisena ja nonverbaalisena taitona ja luokkahuonevuorovaikutuksen osana.

Tutkimus oli laadullinen ja sen empiirinen aineisto hankittiin kahden tutkimusmenetelmän avulla. Tutkimuksessa haastateltiin viittä luokanopettajaa, ja lisäksi havainnoitiin alakoulun kahden luokkahuoneen opetusta yhteensä 18 oppitunnin ajan. Sekä teemahaastattelut että havainnointimuistiinpanot analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla teemoittelemalla ja tyypittelemällä aineistot. Lisäksi havainnointiaineisto jäsennettiin määrällisesti. Aineistoa lähestyttiin aineistolähtöisesti, joskin joiltakin osin analyysi oli myös teoriasidonnaista.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että puheviestintäopetus on aineistojen perusteella laaja-alaista, koska opetusta esiintyy useissa oppiaineissa ja myös oppiaineiden ulkopuolisissa tilanteissa. Aihepiiri on kuitenkin luokanopettajien mukaan haasteellista rajata ja määritellä. Haastatteluiden perusteella opettajan merkitys puheviestintäopetuksen toteutumisessa onkin suuri. Luokanopettajat pitivät kuitenkin puheviestintää merkityksellisenä opetettavana aiheena. Puheviestintäopetuksen tehtäviksi voitiin haastatteluaineiston perusteella määritellä kasvattaminen, arjen taitojen sekä yhteiskuntataitojen opettaminen ja tasa-arvoisuuden sekä itsetunnon tukeminen.

Sekä haastattelu- että havainnointiaineiston perusteella voidaan sanoa, että puheviestintäopetus toteutuu koulussa suunniteltuina opetuskäytänteinä sekä suunnittelemattomina, vapaina tilanteina. Puheviestintäopetuksen nähdäänkin olevan alakoulun opetuksessa sekä opetuksen ja oppimisen väline että kohde. Taidot, joita alakoulun puheviestintäopetuksessa harjoitellaan liittyvät sekä haastattelu- että havainnointiaineiston perusteella itseilmaisuun, mutta myös vahvasti vuorovaikutukseen. Erityisesti kuuntelemisen taito korostui molemmissa aineistoissa. Puheviestintäopetuksen palaute ja arviointi on tulosten mukaan pääosin jatkuvaa, toiminnan ohessa annettavaa arviointia ja luonteeltaan suopeaa. Luokanopettajat kokivat puheviestinnän arvioinnin kuitenkin ongelmalliseksi alueeksi, koska heidän mukaansa sen toteuttamiseen ei saada riittävästi ohjeistusta.

Tämän tutkimuksen perusteella puheviestintäopetus on tärkeässä asemassa alakoulussa, ja se nähdään yhtenä alakoulun tehtävänä. Toteutukseen kaivataan kuitenkin enemmän ohjeita. Alakoulun puheviestintä- ja vuorovaikutusopetuksen tutkimusta tarvitaan lisää opetuksen käytänteiden kehittämiseksi ja täsmällisempien tavoitteiden asettamiseksi sekä arviointikriteerien muodostamiseksi.