Per angusta ad augusta : Ferdinand Uhde Finlaysonin tehtaan johtajana 1836-1844
Yli-Hinkkala, Hanna (2015)
2015
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505281552
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505281552
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Ferdinand Uhden roolia Finlaysonin puuvillatehtaan johtajana vuosina 1836-1844. Skotlantilaisen James Finlaysonin vuonna 1820 perustama puuvillatehdas siirtyi vuonna 1836 yhtiön Finlayson & Co omistukseen. Yhtiön muodostivat William Wheeler, Carl Samuel Nottbeck ja Georg Adolf Rauch ja Ferdinand Uhde valittiin isännöitsijäksi johtamaan tehdasta. Yhtiön liikeideana oli valmistaa puuvillakankaita Pietarin markkinoille. Tehdasta laajennettiin tuntuvasti kutomoa varten. Laajennus- ja uudistushankkeen päättyessä vuonna 1844 tehtaasta oli kehittynyt Suomen ensimmäinen suuryritys, joka oli taloudellisesti erittäin kannattava.
Tutkin Ferdinand Uhden roolia palkattuna johtajana ja hänen asemaansa suhteessa tehtaan omistajiin eli kuka päätti tehtaan kehittämisestä laajennusvaiheessa ja millä perusteilla. Lähdeaineistona olen käyttänyt Finlayson & Co liikekirjeenvaihtoa, josta ovat säilyneet lähetettyjen kirjeiden toisteet. Suurin osa lähetetyistä kirjeistä on Ferdinand Uhden kirjeitä Carl Samuel Nottbeckille Pietariin. Tutkimusmenetelmänä oli kirjeaineiston laadullinen sisältöanalyysi.
Tutkimuksen teoreettisena kehikkona on verkostojen, luottamuksen ja sosiaalisen pääoman tutkimus.
Kirjeiden perusteella William Wheelerin ja hänen perheensä vaikutus Finlaysonin puuvillatehtaan syntyyn ja kehitykseen on ollut paljon suurempi kuin aikaisemmin on esitetty. Daniel Wheeler vanhempi on ilmeisesti vaikuttanut jo James Finlaysonin tehtaan perustamiseen ja Daniel Wheeler nuorempi vaikutti tehtaan kehittämiseen huomattavasti toimiessaan 1840-luvulla tehtaan osakkaana. Wheelereiden vaikutuksesta yhtiö loi kontakteja erityisesti Iso-Britanniaan. Wheelereiden välityksellä tehdas oli osa kveekareiden liikemiesverkoston toimintaa. Esimerkiksi puuvillahankinnat tehtiin kveekaritaustaiselta puuvillakauppiaalta Liverpoolista. Kveekariverkoston välityksellä yhtiö pystyi hankkimaan raakapuuvillaa, brittiläistä tietotaitoa sekä koneita ja laitteita edullisemmin ja vähentämään siten liiketoiminnan kustannuksia.
Muodollisesti tehtaan kehittämisestä päätti yhtiön pääjohtajana toiminut Carl Samuel Nottbeck Pietarissa, mutta tosiasiallista valtaa yhtiössä vaikuttavat käyttäneen Wheelerit. Wheelereiden ja Nottbeckin välillä oli koko tutkittavan ajanjakson jännite. Wheelerit halusivat ottaa riskejä ja Nottbeck välttää niitä. Ferdinand Uhde toimi ilmeisesti Wheelereiden palveluksessa, joten hänen asemansa suhteessa Nottbeckiin vaikuttaa kirjeissä vahvemmalta kuin asema isännöitsijänä muuten olisi edellyttänyt. Uhde pyrki myös määrätietoisesti vahvistamaan asemaansa edistämällä päätäntävaltaansa kuuluvia asioita: tuotteiden myyntiä kotimaassa ja yhtiön laajaa asiamiesverkostoa. Uhde kartutti myös aktiivisesti asiantuntemustaan.
Jokaisella osakkaalla oli myös oma verkostonsa, jota Uhde pystyi hyödyntämään tehtaan hyväksi. Uhde solmi yhteen Wheelereiden brittiverkostot, Nottbeckin yhteydet Pietarin liike-elämään sekä Georg Adolf Rauchin suhteet korkeisiin virkamiehiin. Lisäksi Uhde hyödynsi teknisen johtajan John Barkerin tekniikan alan verkostoja.
Tutkin Ferdinand Uhden roolia palkattuna johtajana ja hänen asemaansa suhteessa tehtaan omistajiin eli kuka päätti tehtaan kehittämisestä laajennusvaiheessa ja millä perusteilla. Lähdeaineistona olen käyttänyt Finlayson & Co liikekirjeenvaihtoa, josta ovat säilyneet lähetettyjen kirjeiden toisteet. Suurin osa lähetetyistä kirjeistä on Ferdinand Uhden kirjeitä Carl Samuel Nottbeckille Pietariin. Tutkimusmenetelmänä oli kirjeaineiston laadullinen sisältöanalyysi.
Tutkimuksen teoreettisena kehikkona on verkostojen, luottamuksen ja sosiaalisen pääoman tutkimus.
Kirjeiden perusteella William Wheelerin ja hänen perheensä vaikutus Finlaysonin puuvillatehtaan syntyyn ja kehitykseen on ollut paljon suurempi kuin aikaisemmin on esitetty. Daniel Wheeler vanhempi on ilmeisesti vaikuttanut jo James Finlaysonin tehtaan perustamiseen ja Daniel Wheeler nuorempi vaikutti tehtaan kehittämiseen huomattavasti toimiessaan 1840-luvulla tehtaan osakkaana. Wheelereiden vaikutuksesta yhtiö loi kontakteja erityisesti Iso-Britanniaan. Wheelereiden välityksellä tehdas oli osa kveekareiden liikemiesverkoston toimintaa. Esimerkiksi puuvillahankinnat tehtiin kveekaritaustaiselta puuvillakauppiaalta Liverpoolista. Kveekariverkoston välityksellä yhtiö pystyi hankkimaan raakapuuvillaa, brittiläistä tietotaitoa sekä koneita ja laitteita edullisemmin ja vähentämään siten liiketoiminnan kustannuksia.
Muodollisesti tehtaan kehittämisestä päätti yhtiön pääjohtajana toiminut Carl Samuel Nottbeck Pietarissa, mutta tosiasiallista valtaa yhtiössä vaikuttavat käyttäneen Wheelerit. Wheelereiden ja Nottbeckin välillä oli koko tutkittavan ajanjakson jännite. Wheelerit halusivat ottaa riskejä ja Nottbeck välttää niitä. Ferdinand Uhde toimi ilmeisesti Wheelereiden palveluksessa, joten hänen asemansa suhteessa Nottbeckiin vaikuttaa kirjeissä vahvemmalta kuin asema isännöitsijänä muuten olisi edellyttänyt. Uhde pyrki myös määrätietoisesti vahvistamaan asemaansa edistämällä päätäntävaltaansa kuuluvia asioita: tuotteiden myyntiä kotimaassa ja yhtiön laajaa asiamiesverkostoa. Uhde kartutti myös aktiivisesti asiantuntemustaan.
Jokaisella osakkaalla oli myös oma verkostonsa, jota Uhde pystyi hyödyntämään tehtaan hyväksi. Uhde solmi yhteen Wheelereiden brittiverkostot, Nottbeckin yhteydet Pietarin liike-elämään sekä Georg Adolf Rauchin suhteet korkeisiin virkamiehiin. Lisäksi Uhde hyödynsi teknisen johtajan John Barkerin tekniikan alan verkostoja.