Lastensuojelun edunvalvontatyön henkinen kuormittavuus ja sosiaalinen tuki

Abstract

Tutkielman aiheena on lastensuojelun edunvalvoja, joka on määrättävä lapselle lastensuojelunlain (417/2007) mukaisesti, jos lapsen huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja sen toteutumista, ja se on tarpeen asian selvittämiseksi ja lapsen edun turvaamiseksi. Lastensuojelun edunvalvoja käyttää huoltajan sijaan lapsen puhevaltaa lasta koskevissa viranomaistoimissa ja näin vahvistaa lapsen näkökulmaa, osallisuutta ja oikeutta vaikuttaa omassa asiassaan. Tarkoituksena on selvittää lastensuojelun edunvalvojien kokemuksia siitä, millaisena he kokevat työnsä kuormittavuuden ja mistä he saavat tukea työhönsä. Aiheen piiriin johdatti henkilökohtainen kiinnostus ja se, ettei tästä näkökulmasta ole tehty aiempaa kansallista tutkimusta.

Tutkielma on laadullinen tutkimus. Ensisijainen tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyn avulla, johon vastasi kymmenen lastensuojelun edunvalvojaa. Tausta-aineistona olivat Pelastakaa Lapset ry:n vuosien 2008–2012 aikana keräämät edunvalvontatapausten osa-arvioinnit. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysia ja analyysin tukena olivat henkisen kuormittavuuden ja sosiaalisen tuen teoriat.

Keskeisimpien tutkimustulosten mukaan lastensuojelun edunvalvontatyön henkinen kuormittavuus koostuu työn eettisistä ja moraalisista ristiriidoista, yhteistyökumppaneista, trauman kokeneen lapsen kohtaamisesta ja edunvalvontatyön luonteesta. Henkiseltä kuormittavuudelta taas suojaa sosiaalinen tuki, työn hallintaan liittyvät tekijät sekä muut tekijät. Johtopäätöksenä on, että jokaiselle lastensuojelun edunvalvojana toimivalle tulisi järjestää heidän kaipaamaansa tukea, jotta lastensuojelun edunvalvontatyön kuormittavuus ei käy liian suureksi ja he voivat jatkaa ja jaksaa tehtävässään.

SUMMARY: The Mental Strain and Social Support in working as a Children´s Guardian