Lapsen hyvinvointimalli. Lasten emotionaalinen hyvinvointi ja sosiaaliset suhteet alakoulussa

Abstract

Väitöskirjassa esittelen teoreettisen lapsen hyvinvointimallin sekä pyrin vastaamaan empiiriseen tutkimuskysymykseen: Missä määrin koulutekijät ovat yhteydessä alakouluikäisen emotionaaliseen hyvinvointiin?

Väitöskirjani koostuu neljästä tutkimusartikkelista sekä nyt julkaistavasta yhteenvedosta. Yhteenveto sisältää kirjallisuuskatsauksen, keskeiset tutkimustulokset sekä keskustelua tulosten merkityksestä muun muassa kouluhyvinvoinnin sekä koulun kehittämisen kannalta.

Lapsen hyvinvointimallin muodostamisessa olen käyttänyt aineistona lasten hyvinvointiin ja kehitykseen liittyviä aiempia teoreettisia tekstejä. Malli rakentuu hyvinvoinnin perusulottuvuuksista sekä hyvinvoinnin sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstista. Mallissa nostetaan esiin lapsen oma toimijuus, joka on sekä hyvinvointia rakentava tekijä että välittävä tekijä yksilön ja ympäröivän maailman välillä.

Alakouluikäisten hyvinvointia olen tutkinut suomalais-norjalaisen kyselyaineiston avulla, joka kerättiin 3–6. luokkalaisilta vuonna 2009 Tampereelta ja Trondheimista (N=502). Lisäksi hyödynsin opettajien antamia tietoja oppilaista. Menetelminä olivat tilastoanalyysit, kuten regressiomallit sekä monitasomallinnus.

Tutkin alakoululaisten hyvinvointia masennusoireiden ja kouluviihtyvyyden avulla. Tulosten mukaan koulukiusatuksi joutuminen sekä opettajan ja oppilaiden sosiaalinen tuki ovat yhteydessä sekä lasten masennusoireisiin että kouluviihtyvyyteen. Koulun sosiaalisten suhteiden laadulla on tärkeä merkitys lapsen hyvinvoinnille, vaikka huomioitaisiin kodin sosiaalinen tuki. Sen sijaan oppilaan kompetenssilla keskeisissä kouluaineissa ei näyttäisi olevan paljonkaan merkitystä lapsen hyvinvoinnille verrattuna opettajan ja oppilaiden merkitykseen.

Alakoululaisten kouluviihtyvyys vaihtelee luokittain; joissain luokissa viihdytään paremmin kuin toisissa. Tutkimukseni osoittaa, että mitä vähemmän luokassa on kiusaamista ja mitä enemmän opettaja tukee kaikkien luokan oppilaiden koulutyötä, sitä paremmin oppilaat viihtyvät koulussa.

Väitöskirjani antaa kontribuution hyvinvointiteoreettiseen keskusteluun. Lisäksi väitöstutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten tärkeitä opettaja ja toiset oppilaat ovat 9–12-vuotiaiden lasten hyvinvoinnille. Löydösten perusteella alakoulussa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota kiusaamisen estämiseen. Opettajilla tulisi olla myös riittävästi ammattitaitoa, sensitiivisyyttä ja aikaa tukea kaikkien oppilaiden koulutyötä.

The Structural Model of Child Well-Being. Children's Emotional WellBeing and Social Relationships in Elementary School This dissertation makes a contribution to theoretical discussion concerning child well-being and new empirical knowledge about child well-being in elementary school. The structural model of child well-being (SMCW) combines the focal dimensions of well-being, the preconditions of well-being at both individual and societal levels and the mutual relationships between the different elements into a visual representation. The empirical aim of the doctoral thesis was to explore the associations between child well-being and social relationships in elementary school. Finnish elementary school has been studied mostly on the pedagogical premises and less knowledge exists about the role of the teacher in promoting pupils' emotional well-being. The research questions were studied using the Finnish and Norwegian survey data from four elementary schools in Tampere and Trondheim. The SMCW was created in the first sub-study which is based on several separate perceptions about child well-being and development drawn mainly from the fields of psychology and sociology. Need for the holistic model of child well-being arose from the observation that research literature could not offer a model which included the basic elements of well-being and connections between the elements basing on priorly proposed and largely discussed theoretical arguments concerning child well-being. In addition to the structural elements of the well-being, the SMCW brings out the notion of the child as a social actor whose own activity creates his or her well-being. Further, subjective action is a mediating element between the person and the surrounding social world. The SMCW strives to serve as a comprehensive framework for empirical research into child well-being, the progressive work with the well-being indexes and analyzing the causal and mutual factors affecting well-being of the child. The sub-studies II and III analyzes the associations between children's depressive symptoms and social relationships at school using linear and hierarchical regression analyses (N = 502). The main result was that peer victimization and social support from the teacher and peers were associated with children's depressive symptoms beyond that afforded by differences in the social support from the family, school performance and background characteristics. Child well-being was explored in the sub-study IV using a positive dependent variable, school enjoyment, in a multilevel model. There are few studies in the issue in Finland and the relating factors are not yet comprehensively explored. The results illustrate that in addition to individual factors, school enjoyment was explained by the contextual characteristics of the class as well. Students’ aggregated assessment of peer victimization and teacher’s support in schoolwork were the best predictors of the differences in school enjoyment between the classes. The less bullying in a class and more support from the teacher, the more satisfied all students are in the class. In conclusion, social relationships at school have a significant role in children's emotional well-being aged between 9- and 13-years-old, as the substudies IIIV demonstrated. Hence social well-being at school should always be taken into account when assessing child well-being and the associating factors among elementary school children. On the other hand, it seems that objectively measured school performance does not carry much significance for children's emotional wellbeing comparing to the significance of social factors in school. The dissertation gives new knowledge about the teacher's role for well-being among elementary school children and the contextual effects of class. The results strongly suggest that it is important to prevent peer victimization in elementary school in order to achieve the better well-being among all students. Another key implication of the study is to stress the teacher’s professional competence and sensitivity with regard to any problems the student may face with schoolwork and sufficient time for teachers to handle the other issues emerged with pupils during the school day.